Vihreitä haaveita

Helmikuu -12

2012-02-23T01:51:00.001-08:00

Tässä helmikuun kuvani. Hävettävän vähän.

Olemme sairastelleet. Ensin lapset, sitten äiti, sitten lapset ja lopulta isäkin. En muista syöneeni antibiootteja sitten yläasteen. 

Kai se on ihan hyvä asia? 

Syöty paljon jaffoja. Ovat aika juicia juuri nyt.

Pelailtu niin maan perkeleesti pelejä. Mitäpä sitä muutakaan sisällä.

Laskettu montako työvuoroa enää. Irtisanominenkin jo allekirjoitettu. Tekisi mieli kehystää moinen. Ensimmäinen irtisanoutumiseni, siihenkin meni lähemmäs 9 vuotta. Tunnen itseni vanhaksi. Paljon on jo elämässä saanut aikaiseksi, siltikin juuri nyt tällä hetkellä tuntuu siltä ettei saa yhtikäs mitään aikaiseksi. Hassu juttu.

Ihme roikkumista tämä elämä, ei voi kun kahessa narussa kerrallaan roikkua - perheessä ja työssä. Toivoisin saavani enemmän aikaiseksi. Tahoisin neuloa, valokuvata, juhlia ennen uutta työpaikkaa, vähän shoppailla ja ennenkaikkea sisustella ja suunnitella. Nähdä ystäviä, rutistaa oikein lujaa ja pyytää anteeksi saamattomuuttani.

Näillä mennään ja toivotaan pöpöjen lopullista selätystä!

Tehdään vähän siellä, vähän täällä ja vähän tuolla.

Mukavaa loppusviikkoa!

-24

2012-01-31T03:53:00.000-08:00

Äidin olo yhtämuikea kuin tyttärellä. Korvatulehdus ruetaan selättämään pikku hiljaa molemmilta muksuilta ja toivon mukaan nuhat rupeaisi olemaan tässä. Sen kunniaksi ulkoilua kiprakassa kelissä reilun viikon sisällä olon jälkeen.

Lisäksi maaliskuussa puhaltaa uudet tuulet. Tää kävi jokunen aika sitten työhaastattelussa ja sai peräti töitä normaaliin valittettavasti ei nyt osunut sijaan ja on onnesta sykkyrällä. <3

?jokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojoko?

mukavaa, kun on taas jotain mitä ootelle varpaita kipristellen.

2012-01-31T03:24:00.000-08:00

Olemme viime aikoina viimeistelleet yläkertaa. Asetelleet viimeisiä tauluja ja naulakoita ja muita paikoilleen. Naatiskelleet siellä olosta. Kelpo paikka on nukkua!

Tilasin lasten makuuhuoneeseen jo viime syksynä mahtavia jaffa-julsiteita. Olivathan ne mukavasti -20%. Suunnitelmissa oli laittaa niitä tämän kirjakaapin päälle kaksi kappaletta. Julisteet tulivat ja taannoin ikean reissulta nappasin julisteille kehykset. Varmistin vielä kaupan nettisivuilta julisteiden koon jotta tulee sopivat kehykset. Kun koitti se päivä, että julisteita päästiin laittamaan kehyksiin totesimme, etteivät ne sovikkaan. Pikainen mittaus ja julisteet olivatkin netissä ilmoitetun 50x70 sijaan 70x100. Ohops. Taannoin appivanhemmat kävivät Kuopiossa ja toivat tuliaiksi julisteille sopivat kehykset. Vihdoin saatiin jaffat seinälle! Toinen valitettavasti vain meni olohuoneeseen julisteiden ollessa hieman isommat mitä piti. 

Hymähdän muuten joka kerta yllä olevaa kuvaa katsoessani. Sen verta tiukka katse on keltaisella birdsilla.

Lapset ovat viihtyneet ylhäällä loistavasti. Yläkertaan muuton jälkeen lapsemme menevät kiltisti yhtäaikaa nukkumaan luettuamme ensin sadun ja sen jälkeen saavat vielä kuunnella satu-cd:tä. Poissa ovat ravaukset, poissa ovat vuorotellen nukkumaanlaitot, poissa ovat itkut ja kikatukset. Pisteenä ii:n päälle poikakin näyttää luopuneen aamuyön hiippailuista äidin ja isän viereen.

VOI POJAT!

Kippoa ja kirppistelyä

2012-01-31T03:10:00.000-08:00

Taannoin syksyllä olin auttamassa äitiäni ja tätiäni mummon serkkujen tapaamisen kahvituksessa. Hoidin kahvituksen ja sen tarjoilut. Ruuan jälkeen jälkkärinä oli uuniomenoita ja serkkuja ollessa paljon; oli myös jälkiruokakippoja melkoinen kokoelma. Ihastelin näitä Orvolan Miranda-maljoja, joita tädilläni oli neljä kappaletta. Maljan kuvioissa jotenkin yhdistyy pilvilinnat, kesänkukkaset ja sirkusteltat. Jouluna saimme puketin tädiltäni, joka sisälsi kuusi Miranda-jälkiruokamaljaa. Tätini oli lahjoittanut omansa ja ostanut vielä kaksi lisää jostain antiikkikaupasta.

 Kyllä kannatti kahvittaa serkkuja 

-suuri kiitos tädilleni näistä!

Kirppari kierrokseni ovat jääneet lähinnä läheiseen kierrätyskeskukseen pikaiseen valkkailuun. Joskus sieltäkin tekee mukavia löytöjä, kuten nämä jälkiruokakipposet 50sentin kappalehintaan ja räväkän kesäinen pöytäliina 1,50e.

Bits and pieces

2012-01-11T02:41:00.000-08:00

Terkkuja täältä yläkerrasta!

Ei jouda bloggaamaan, kun täytyy naatiskella!

Joulu 2011

2012-01-02T23:18:00.000-08:00

Mattimyöhäinen täällä terve. Yrittää epätoivoisesti taiteilla työn ja perheen ja ystävien ja jonkinmoisten harrastusten välillä. Ei onnistu, mutta tähän totutellaan. Pärjätään sitä muissakin perheissä niin miksei meidänkin.

Meidän joulu oli oma joulu. Neljästään vaan oltiin, pukki hyvissä ajoin, ruokaa napaan. Iltahämärissä käytiin hautuumaalla ja saunottiin. Oli mukavaa tämän hulina syksyn jälkeen muutama päivä vain olla. Näitä lisää, olemispäiviä. Yläkerran rempan kohta valmistuttua niitä toivon mukaan tuleekin lisää.

Kuvat suurimmaksi osaksi mieheni. 

Hyvää alkavaa vuotta!

2011-12-23T09:03:00.000-08:00

Kelin puolesta on lähinnä tuntunut keväältä. 

Onneksi on pimeää niin ei tajua puuttuvaa lunta. 

 Olo on kuin pienellä kakaralla. Into pinkeenä. 

Joulumieli ei onneksi ole kadonnut.

Tää sai joululahjoista parhaimman; rempparojuttoman yläkerran ja kellarin. Sai matot lattialle. Joulun jälkeen sitten pikkuhiljaa koitetaan tehdä viimeisiä hyllyjen kiinnityksiä ja sisustuksen loppusilauksia niin päästään asumaan kokonaan uuteen kerrokseen. 

JIPPII! Yksi kerros rempattu. 

Tekisi mieli tehdä kuten formulakuskit.

Herkullista joulumieltä!

Joulutunnelmia

2011-12-18T22:50:00.000-08:00

Joulukorttien hypistelyä. 

Äidin sydän sulaa lasten tekemien joulukorttien edessä. 

Pojan kartonki tonttu on maailman sympaattisin ja 

tytön tontun nenä tuo hymyn huulille.

Enkelikellon kilinää ja hyasintin tuoksua. 

Kyllä se joulu tulee, mustasta maasta huolimatta. 

Kovasti sitä jo odotetaankin, neljä päivää vain oloa, ilman kiirettä, ilman töitä. Tunnelmasta nauttien.

Kaikista suurin joululahja tämän talon emännälle oli kuitenkin sähköjen kytkentöjä vaille valmis yläkerta. Tämä onnellisena siivoaa työkaluja ja remonttipölyä pois. On tätä jo odotettukin!

Piparkakkutalo

2011-12-18T22:41:00.000-08:00

Tänä vuonna koristimme kiireisen perheen piparkakkutalon. Valmiit osat vaan kaupasta ja koristelemaan ja kasaamaan. Lapset saivat kaksi seinää kumpikin ja allekirjoittanut katon. En voisi olla tyytyväisempi tulokseen. Talo pääsi koristamaan

uuden keittiönhyllyn päällystä.

Tänään tämä siivoaa yläkerrasta remonttirojun pois.

En saata olla hymyilemättä.

Kuistin joulu

2011-12-05T02:26:00.001-08:00

Kuistin joulu rupeaa olemaan valmis ja 

tää tykkää kuistista melekosesti.

Mitäpä tuumit?

voihan hitsinpimpulat

2011-12-05T02:21:00.001-08:00

Valo ja kalpeat kakarat innostavat kuvaamaan. 

Tämä maanantai maistuu aivan nakkikeitolta 

ja pieneltä kohmeudelta.

Lunta tuli, sitten se meni ja nyt sitä tuli vähän taas. 

Älä enää mene pois, jookos?

Missasin aamun Toljanterin.

"Voihan hitsinpimpulat!", sanoisivat lapset.

Eräs iltapala keskustelu

2011-12-03T20:46:00.001-08:00

O: "Miten se mehu osaa tulla pois mahasta, 

kun siellä on niin pimeää?"

Allkirjoittanut: "Sillä mehulla on semmoinen reitti, 

jota pitkin se kulkee."

S: "No mites se kakka näkee tulla ulos?"

P: "Jos sillä on taskulamppu?"

S: "No eikä oo! Ei sillä kakalla ole käsiä!"

Hohhoijakkaa

2011-12-03T20:30:00.001-08:00

Täällä on saatu jo vähän laitettua joulua. Verhot olen saanut vaihettua ja jo muutaman tonttu ja enkeli on joukkoomme eksynyt. Joulukalenterikin on päässyt seinälle. Samoin joulusukka, johon joka aamu tonttu on jotain käynyt tiputtamassa. Tähän asti sieltä on putkahtanut Miina ja Manu -kirja, Filmtownin lahjakortti, suihkusaippuaa ja tänä aamuna karkkirasiat. Lapset ovat olleet haltijoissaan ja herätyksetkin sen mukaisia (5:50, 5:40, 5:30, 6:00). Jouluaattoaamuna herätäänkin sitten jo kolmelta?

Remontti kiukuttaa ja turhauttaa. Yleensä olen jo kunnon joulumielellä, mutta nyt ei vain huvita. Kaikki siivoomiset ja muut odottavat remonttia. En näe järkeä hinkata paikkoja ennenkuin puramme kaikki työkoneet, työkalut, listanpätkät, purut, pahvit ja pensselit tuolta ylhäältä. Sieltä tulee sitten ihan järkyttävä sotku, kun niitä vie paikoilleen. Tällähetkellä ei odota edes koko yläkertaan pääsyä. Odottaa vain valmistumista. Olkoonsa vaikka tyhjillään koko joulun, kuhan olisi yläkerta ja kellari remonttisotkuton. Ei olisi enää remonttissa paljoa, mutta aika on meillä nykyisin hyvin kortilla valitettavasti, kun tää matami on töissä. Ihan pyllystä sanon minä! Valmistu jo! Mutta sepä tässä talossa asuessa on totta, että hätiköidä ei saa ja joskus remontit vain viivästyvät.

Hohhoijakkaa. 

Pyllystä sanon minä! 

1. adventti

2011-11-27T23:13:00.001-08:00

-leivoimme pipareita ja torttuja

 -appiukko ja isäntä saivat yhden peräkärrillisen 

remonttijätettä kasaan

-sisarpaneelit ovat nyt paikoillaan

-laitoimme jouluvalot

-ihastelimme pyryä ja kaupungin hiljaisuutta

-kasasimme joulutunnelmaa

Maanantai aamu lähtikin jo melko valkeana käyntiin,

verrattuna edelliseen iltaan.

Lunta!

2011-11-20T23:58:00.001-08:00

Vihdoinkin lunta! Voi tätä ihanuutta, 

kumpa vain nyt pysyisi lumi maassa.

(ylin kuva miehen nappasema sillävälin kun tää oli töissä)

Kuurankukkia

2011-11-17T23:00:00.001-08:00

Tähän vuodenaikaan valokuvaaminen on lähinnä sitä, että "Äh, tärähti!". Valo vain ei riitä. 

Turhauttaa.

Onneksi aamut ovat kuurankukkia täynnä ja oikein kauniita.

Silti tää toivos jo lunta!

2011-11-16T01:46:00.001-08:00

Eilen iloitsimme sisarpaneelista, miten voikaan parin metrin pätkä ilahduttaa niin kovin?

Isänpäivänä lahjoimme isiä muikealla aamupalalla, päiväkodissa valmistuneilla korteilla ja pikkuleivillä. 

Viikonloppuna vastasimme paljon viisi vuotiaan kysymyksiin koskien kuolemaa. Poltimme valkoista kynttilää koko viikonlopun perjantaina menehtyneen mummoni muistoksi.

Nieleskelin koko viikonlopun palat kurkussani.

Lepää rauhassa mummo. 

Tää jo innostu

2011-11-10T23:57:00.001-08:00

Tää jo innostu pakkasista. Kohta tulee lunta. JEIJ! Ja tänään ollaankin jo plussan puolella ja taivas pilvessä, ei aurinkoa, ei kirpeyttä. 

Ihan mälsää sanon minä.

Onneksi nipistin eilen aamusta viis minuuttisen itselleni ja kuvasin pihan huurretta. Näillä kuvilla toivo lumen tulosta elää.

Eilen aamulla ennen töihin menoa nipistin reilun tuntisen ja tapasin ystävääni Kiukkuiitaa kirppistelyn merkeissä. Olen luvannut ystävällini, että otan vaikka ruokakauppareissulle mukaan jos ei muuten ehdi nähdä - saa nähdä kauanko lupaus pitää. Vielä kun saisin aikaiseksi soitella enemmän ystävilleni, 

jotka asuvat kaukaisimpana.

Kirppistelyhimot olivatkin jo aika taivaissa, kun en ollut päässyt kunnolla kiertämään aikoihin. Aina vain pikaisen kiekan ehtii ennen bussin tuloa tehdä läheisellä kirrätyskeskuksella. Ja tuottihan se tulosta! Löysin Sarviksen tarjottimen kahdella eurolla, vielä punaisen jos näitä saisi. Miestä nauratti, kun illalla vedin ostokseni kassista. MUTTA vieläkään en kuullut, 'jokohan nuo riittäisi?' vaan 'MONTAKO sinulla jo noita on?'. Sehän tarkoittaa sitä, että voin ostaa näitä vielä lisää? ;)

Yhdeltä kirpparilta vastaan käveli punaiset ihanuudet vitosella ja laukku neljällä eurolla. Hyvät pikkujouluihin. Ihastuin kovin ja tiedättekö, miten vähän kävelee vastaan tämän sirppakintun kokoisia korkkareita? Hyvin vähän voin kertoa, joten nämä olivat melkoinen löytö ei vain kokonsa 

vaan myös hintansakin puolesta.

Tiedättekö miten vaikeaa on muuten kuvata itseään niin, että kuvassa näkyisi kengät sekä laukku ja kuva näyttäisi vieläpä ihan menettelevältä. Ei taivu tää moisiin, että hatun nostot vaan kaikille muotibloggaajille. 

En tiedä, kuinka pystytte niihin asentoihin.

Elämä on nykyisin aika hektistä ja päivät vain vilahtavat ohitse. Joululahjoja olemme jo ostelleet ettei iskisi paniikki. Yksi aamu väsäsin pakettikortteja - oli terapeuttista vaikka hätäisiä ovatkin. Silti tämän hulinan ja vilinän keskellä on ihana huomata silti joka ilta kömpivänsä rakkaan ukkonsa viereen ja aamulla halailla sirkkusilmäisiä lapsia ja toivotella heille hyvää huomenta. Bussissa istuessa toivoa, että olisipa enemmän aikaa kaikelle. 

Mutta kyllä se tästä, asia kerrallaan. 

Remonttikin tuntuu seisovan, vaikka koko ajan tapahtuu; muuri saa tasoituksensa, patterit huoltomaalauksensa, samoin ovet, iso läjä sisarpaneelia on maalattu, mutta tämä kaikki kun ei valitettavasti tunnu ehkä niin näkyvältä kuin toivoisi. Mutta kyllä me vielä joskus yläkerrassa asumme ja se riittää minun hermoilleni vielä pitkäksi aikaa.

Tänäaamuna vein lapset hoitoon ja hoidin tontun tehtäviäni joululaulujen soidessa. Toivoen sitä lunta. Nauttien hetken rauhoittumisesta ja touhuiluista.

LEPPOISTA VIIKONLOPPUA!

Lumikide

2011-11-05T09:18:00.000-07:00

Vielä on aulan tapetointi kesken, 

mutta tää ei voi lakata iloitsemasta.

:)))))

Hyvää pyhäinpäivää itse kullekin!

Kaikkea kanssa

2011-11-04T23:45:00.000-07:00

Täällä on ihmetelty meidän kolme vuotiaan uhmaa. Tässä taannoin nahisteltiin päiväunista 1 ½h ajan ja juuri kun olin luovuttamassa ja menin katsomaan tilannetta, oli herra päättänyt nukahtaa lasten huoneen lattialle. Päiväkodissakin on kuulemma vähän hoitotädeille tuittuiltu. Mikä minusta on vallan ihanaa, minusta se kertoo vain siitä, että hyvin on hoitoon sopeutunut.

Täällä on ahisteltu siitä, kun tuntuu ettei aika riitä mihinkään, mutta kuitenkin saa paljon aikaiseksi. Joulu alkaa olla jo ajatuksissa, sysää jo emännän ajatukset remontista. Enää ei ehkä haittaakkaan vaikkei yläkertaan jouluksi päästä. Kaikki ajallaan. 

Eilen neuloin itselleni pipon, sain aikaiseksi. Tuli liian paksu ja iso - harmitti.

Mutta kyllä se tästä, hulinalla mennään ja koitetaan nauttia. Lunta odotellessa!

2011-10-25T02:01:00.000-07:00

MymmeliMyy kirjoitti... 

Osallistun kahdella arvalla, 

ja palkinto nro 1 kiiluu silmissäni ;) 

Anna kirjoitti... 

Minäkin osallistun kahdella arvalla,

mutta tietenkin palkinnon nro. 2 arvontaan. 

Arvonta on suoritettua ja kovasti onnea voittajille! Mymmelimyyn osoitteen jo tiedänkin, mutta Anna mäkituvasta laittaisitkö minulle sähköpostia? huuuhtala@gmail.com

Kuluneella viikolla

- ollaan peruuttu reissu ja vähän sairasteltu

- nautittu ystävistä

- nähtyä valoa remontin suhteen

- nypitty ainakin 500 naulaa yläkerran aulan lattiasta

- oltu töissä

- saunottu 

- jännitetty päiväkodin uimapäivää

- rakastuneet uudelleen

- iloittu perheestämme

- vähän neulottu 

- oltu kiitollisia siitä, mitä meillä on 

- ja lopuksi kuluneen viikon kruunaa kiljaisu läheisen kierrätyskeskuksen ota tästä-laarin ääressä. Tarviaako edes ääneen sanoa, mitä sieltä löysin? 

Kaiken kaikkiaan loistava viikko takana!

IIIIK!

2011-10-19T03:34:00.000-07:00

Tää on taas ihan hiljanen ja hämmentynyt. Tää ois vähän jopa ihmeissäänkin. 

Iso kiitos Ainon majaan tunnustuksesta! 

Tunnustuksen myötä tässä 8 asiaa ihan hatusta vedettynä:

1. Jalassani minulla on pääkallo-sukat.

2. Minulla on aina vähän ikävä miestäni.

3. Meillä siivotaan lähes aina torstaisin.

4. En olisi minä ilman ystäviäni.

5. Tähän taloon muuttettaessa ovat huonekasvimme ruenneet kukkimaan.

6. Olen kauhen kriittinen itselleni.

7. Haluaisin keinutuolin.

8. Kirjoitan kortteihin joskus allekirjoitukseksi vain HOPS eli meidän kaikkien pelkät etukirjaimet.

Summamutikassa ja perstuntumalta 

laitan tämän eteenpäin seuraaville:

Villapata kiehuu

Retrohullun päiväkirja

Pihalla kotona

Kahden suora

.muruja.

Kiukkuiita

Kukkaispäiväkirja

Talosta koti

P.S. Meidän yläkerran vessassa voi jo pestä käsiäkin! \o/ 

Mää oon niin onnellinen!

Pyllevä

2011-10-18T04:07:00.000-07:00

"Äiti tiedätkö mikä on pyllevä?" 

"No en kyllä tiedä"

"Se on henkilö, jolla on iso pyöreä ja leveä pylly!"

Älkää antako kuvien hämätä, todellisuudessa lapseni 

tappelivat, itkivät ja 

juoksivat eri suuntiin joka 50 metrin välein.

Sekamelska

2011-10-17T04:13:00.000-07:00

Senkki läheisestä kierrätuskeskuksesta. Taisi olla 25 vai 35e? Vai peräti 32e? 

En muista enää, kun kannettiin jo jokunen aika sitten kotia. 

(yläkerta ihanasti täynnä remonttisotkua)

Muokattu kukkapenkki yläkerran ikkunasta nähtynä. Halapaa oli. Tiilet kivikaatopaikalta, laatia oli jo valmiina. Kukkapenkki maksoi vain parit pussilliset krookuksia, pari säkkiä multaa ja pohjalle levitettiin rikkakasvin estot. Innolla keväätä ootellessa, miten lähtee. Ja nyt tervetuloa lumi, kun eilen saatiin haravoitua piha. 

Eilen tein tytön lapasen valmiiksi. Typykkä sai valita itse värinsä ja aika kivat niistä tulikin. 

Pojalle tahtoisin kanssa neuloa, mutta on tää aika nykysin aika kortilla töihin paluun jälkeen.

Tästä tuli aika tympeä -vai mitä? 

Kuvatuttaa, muttei kirjotuta. Lapsilla menossa joku kausi, ei saa kuvata. Kauhea huuto alkaa, jos kaivaa kameraa. Aika esine-kuva pitoista siis.

Arvonta jatkuu vielä sunnuntaihin asti.

Käyhän osallistumassa tästä.

Semmosta vaan...

2011-10-16T03:58:00.000-07:00

...että meidän yläkerran vessassa voi jo kakkia!

Tää on taas ihan fiiliksissä

2011-10-10T22:22:00.000-07:00

...meinaan meidän sisustusvalinnoista. Kyllä kelpaa tehdä sitten joskus tarpeita remontoidussa yläkerran vessassa. Tapetin kanssa oli kamala sotku. Kaikki valintamme osuttautuivat lopulta sellaisiksi, joita ei enää valmisteta. Ystävällinen myyjä muisti kuitenkin tämän tapetin, jota olin pyöritellyt ja hoiti homman niin, että saimme tapetin jo seuraavalle päivälle - kiitos hälle! Borasin Bohéme-tapetti istuu vessaan kuin nenä päähän. Lisää kuvia talomme blogista, linkki sivupalkissa.

Töissä mennyt vähän liiankin hyvin. Pelkään koko ajan mokaavani todella pahasti, muttei sitä ole vielä onneksi tapahtunut. Paljon on kehuja herunut ja auttavaiset työkaverit auttavat asiassa paljon. Viime yönä tosin olin vieläkin töissä unissani ja Ottoa lohdutellessani mietin, paljonkohan vielä tarvitsen ranskalaisia laittaa paistumaan, että saan asiakkaan tilauksen tehtyä. Ihanan fyysistä työtä, tykkään kovasti ja paras palkinto on asiakkaan hymyissä olevat suut.

 Lapset viihtyneet hoidossa hyvin, Oton yöt ovat vain pahentuneet. Viime yönäkin piti poikaa kantaa x kertaa sänkyyn, kerran poika oli tullut sohvalle nukkumaan ja tipahti sitten siitä. Vessassakin piti käydä. Levoton nukkuja on ollut jo koko kesän, mutta nyt on mennyt ihan päälaelleen. Ihanaa tapella kolmen aikaan yöllä pojan kanssa, että onko aamu vielä vai ei.

Tänään vapaapäivä! Jihhuu, jospa saisin ikkunanpesu urakan päätökseen ja pesisin vielä keittiön ikkunat ja vaihtaisin verhot. Lapsille lupasin majan rakentaa sisälle ja viikonloppuna suuntaammekin Ikeaan ja Lahteen moikkaamaan siskon perhettä ja juhlistamaan herra yksivuotiasta sankaria. 

Fiilistely viikkoa itse kullekin!

PS. Muistakaahan alempana se arvonta!

2011-10-07T22:18:00.000-07:00

Tän kotiäidin ura loppu nyt. Tää lähtee takasi opiskeluaikaseen työpaikkaan, jonne jäi huomattuaan aikoinaan olevansa raskaana ennen valmistumista. Näillä mennään - onneksi on töitä, olen siitä niin iloinen. (täällä suuri työttömyysprosentti) Jospa sitten jossain vaiheessa keksis, mitä sitä haluais tehdä sitten isona. Kuvan myötä kaikille hyvää huomenta ja ihanaa viikonloppua. Mustat on maisemat, mutta toivoa on! Jeijj! Kyl mä pärjään, tosin voin olla vähän ruosteessa, hiomaton timantti! :D

Pssst. Käykäähän osallistumassa arvontaan.

1 vuotta

2011-10-04T03:37:00.000-07:00

Mun blogi on yks vee. 

Jee! 

Sen kunniaksi mää järkkään pienet arpajaiset.

Jee!

Koska melko paljon kirppistelyjä, sisustusta ja kästöitä saat blogissani lukea, ovat kaikki palkinnot blogin sisältöön liittyviä.

Palkinto nro 1: kolmisen kappaletta sydän laseja, marimekon sumppiservettejä paketillinen ja isohko ruudullinen pöytäliina.

Palkinto nro 2: Keltaista trikkoota puolen meeeeetrin palanen (väri paljon syvempi keltainen, lähes oranssi vaikka kuva väittänneekin muuta) sekä ihanaisen parhaisen sekä jumalaisen väristä vihreetä seiska veikkoo kerällinen.

Osallistua toki saat. Muistathan jonkinmoisella kivalla nimimerkillä tahi rohkeimmat ihan omalla nimellä osallistua arvontaan.

1 arvan saat kun kommentoit alle kertomalla, kummassa arvonnassa hää tahtoo olla mukana.

2 arpaa saat kommentoimalla alle kumpaa palkintoa tahot tavvootella sekä olemalla blogin lukia (suap liittyä kesken arvonnan)

3 arpaa suatat saaha jos huikkoot alle, että kumpi palkinto kiinnostaa enempi, liityt tai olet jo blogin lukijana ja linkkootpa arvonnasta vielä ommaan bloggiis! (yllä olevaa kuvaa saa käyttää)

Arvonta aikoo on su 23.10. asti. Ja tää toivottelee kaikille arpaonnea! :)

-ARVONTA ON PÄÄTTYNYT-

2011-10-03T01:17:00.000-07:00

4e

Saanko pomppia?

Jihuuu!

2011-09-27T22:15:00.000-07:00

Huomenta.

Kirppistelyt

2011-09-27T07:33:00.000-07:00

4e

Yht 12e langat ovat vain rekvisiittaa

Onko meillä mukavaa, onko?

2011-09-27T03:14:00.000-07:00

Meillä on vain yksi auto. Mieheni ajelee sillä pääasiassa noin 50 kilometrin päähän töihin. Meillä oli joskus kaksi autoa, kun itse allekirjoittanut kuopusta odottaessaan sai tarpeekseen tämän kaupungin törpöistä bussi kuskeista, jotka eivät tulleet auttamaan viimeisillään raskaana olevaa naista rattaiden kanssa. Me kun asutaan vielä niin tuppukylässä, jossa ei vielä kolme vuotta sitten tunnettu portaattomia busseja. Kun myimme rivarikolmiomme ja muutimme vuokralle keskustaan poistui myös toinen auto käytöstä. Laskimme, että säästimme noin reilu 100e kuukaudessa ja bensat vielä siihen päälle. Olemme olleet ilman toista autoa siitä lähtien. Nyt kun minun töihin menoni lähenee oli meillä keskustelua toisen auton hankinnasta, päätimme pyrkiä olemaan ilman. Katsotaan nyt sitten, miten sujuu, kun työni alkavat. Tähän asti meillä on ollut lasten kanssa helppoa; ruokakauppa, apteekki, neuvola, ensiapu, posti ja kierrätyskeskus ovat kaikki noin 200 metrin säteellä. Ei ole tarvinnut kauaksi kulkea hakemaan maitoa ja roppia. 

Tänä aamuna sitten päätin, että nyt otetaas testi aamu. Kuinkas mamma saa oman pärstänsä kuntoon, lapset rattaisiin, lykittyä ne päiväkotiin ja vielä ehtiä ohi ajavaan bussiin. Kirosin aamulla, kun kuulin sateen ropinaa. Miksi juuri nyt tänä päivänä? Päätin etten anna sateen haitata. Pakko tottua, satoi tai paistoi. Töihin on mentävä. Muksuille vermeet niskaan, itselle reppu selkään, sontsa käteen ja kumpparit jalkaan ja eikun lykkimään. Ehdin istua bussipysäkillä vielä himpun vajaa 10 minuuttia, pelivaraa siis on. On pelivaraa vielä sille jos jommallekummalle iskee kiukkuitkupotkut. Parasta vielä tässä on se, että jos oikein sataa voimme hypätä bussin kyytiin ja ajaa pari pysäkin väliä päiväkotiin, hypätä pois kyydistä ja äiti ehtii vielä hyppäämään bussin kyytiin takaisin, kun se tulee lenkiltään.

Itse bussikyyti oli ahdas. Täynnä hapannaamaisia koululaisia. Ei ollut eläkeläisiä, ei ollut työikäisiä. Ei ollut iloisia ihmisiä, paitsi minä. Paistoin kuin naantalin aurinko kyydissä, kun ehdin. Ja olihan minulla edessäni 4 tuntia laatuaikaa yksin kaupungilla. Teki mieli kysyä vastapäätä istuvalta tytöltä, että 

ONKO MEILLÄ MUKAVAA, ONKO? 

Paluumatkalla repussani oli seiska veikan uutuus värejä, lapsille tarrataulun palkinnot ja kirpputorilöytöjä. Läheisestä kierrätyskeskuksesta raahasin vielä lisää löytöjä. Ja kuinka ollakaan kotiin tullessa aurinkokin rupesi paistamaan.

ONHAN MEILLÄ MUKAVAA, ONON, 

varsinkin kun oma hiilijalanjälki kasvaa täynnä heinää.

Natsi mutsi

2011-09-26T09:48:00.000-07:00

"Me ei saada ajaa yksin vielä tiellä" 

Nielaisin tänään kuullessani nämä sanat tyttäreni suusta naapurien lapsien tullessa pyytämään ajelulle. Toisaalta minusta huokui ylpeys, koska muksumme pysähtyivät nätisti auton viereen eivätkä uhallakaan siirtyneet lähemmäksi tietä. Uskoovat! Jihuu! Toisaalta sydämessäni pisti, koska varmasti lapset olisivat olleet mieluissaan ajellessaan tiellä kavereiden kanssa. Mutta kun me ei asuta missään korvessa. Asutaan ihan kaupungissa ja talomme on aivan tien vieressä, joten jo pihatieltä peruuttaessakin saat rukoilla taivaalle, että kumpa nyt kukaan ei perään pukkaisi. Hankalaa, kun on eri ikäisiä lapsia ja perheissä omat säännöt. Mutta pidämme omistamme toistaiseksi kiinni. Koululainen on eri juttu kuin päiväkotilainen.

"Mutku äiti oikeesti!"

Mutku oikeesti, on ne eri juttu.

"Otto kysy nyt sinä. Kysy!"

"Äiti voidaanko me mennä naapureille leikkimään?"

Ette voi. Että mä oon natsi mutsi.

2011-09-26T02:56:00.001-07:00

Nyt kelpaa hymyillä.

2011-09-20T06:43:00.000-07:00

Vai mitä tuumaatte lasten makuuhuoneen lopputuloksesta?

2011-09-18T22:43:00.000-07:00

Rankka viime viikkoinen takana. Mies teloi sormensa töissä alkuviikosta, imaisi hanskan hiomakoneeseen ja palan sormea myöskin. 10 päivää sairaslomaa. Lapset olleet kummissaan ja tuntuvat rupeavan testailemaan taas rajojaan. Uhmat molemmilla pinnassa. Paljon ninnunnannannua ja nynnynnynnyä ja itkua ja tappelua. PUHAKAA SUOMEA! ÄLKÄÄ TAPELKO! ÄLKÄÄ HUUTAKO! -ovat olleet meidän viime viikon mantrat.

Perjantaina otimme päiväkotivapaata ja suuntasimme Kuopioon rautakaupoille pällistelemään kaakeleita ja lavuaareja vessaa varten. Hienoja lamppujakin oli ja minä hypistelin mattoja ja verhoja. Lapset menettivät myös HopLop-neitsyytensä. Voi sitä riemua. Ihme ja kumma palasimme kotiin mukanamme vain anopin ostamat syyskengät Otolle. Oli aika voittaja fiilis.

Lisäksi saimme muistutuksen siitä ettei kaikki elämässä olekaan niin itsestäänselvää. Mutta onneksi haavat parantuvat, vaikka arvet jäävätkin. Ja onneksi se aurinkokin paistaa sumupilven takaakin.

P.S. Töistä soitettiin eilen, luulin että minulla pärähtää viimeinen lomaviikko käyntiin, mutta hiphei, onkin vielä kaksi viikkoa ylimääräistä. 8.10. kutsuukin vasta työt.

Meillä käryää

2011-09-14T09:46:00.000-07:00

mutta ei se mitään.
Se on vain merkki siitä, että maaliviiva häämöttää.

Tunnustus

2011-09-08T07:07:00.000-07:00

Tunnustuksen saaneen tulee:

Kiittää ihmistä, jolta sai tunnustuksen; 
Kiitos VillaMinttu! :) 

Tehdä tunnustukseen liittyen postaus. Vastata alla oleviin kysymyksiin. Jakaa tunnustus eteenpäin 10 ihanalle blogille ja tiedottaa heitä asiasta.

Suosikkiväri: vihreä 

Suosikkieläin: kissa 

Suosikkinumero: seitsemän tai yksitoista
Suosikkijuoma: vesi
Twitter vai Facebook: jälkimmäinen
Intohimosi: no suklaa

Saada vai antaa lahja: antaa, vaikka sisäinen lapsi herääkin lahjaa saadessa
Suosikkikuvio: marimekon kaivo musta-valko-punaisena pysähdyttää aina
Suosikkiviikonpäivä: perjantai 

Suosikkikukka: lupiini 

Omistan tunnustuksen kaikille ihanaisille lukijoille.

2011-09-08T02:54:00.000-07:00

Elossa ollaan. Arki on vain ollut jotenkin hämmentävää, uutta ja pelottavaa ja ihanaa. Paljon omaa aikaa ja rauhassa oloa, joka vaatii totuttelua. Näen lapset aivan eri valossa nykyisin ja ollessani kotona, tuntuu kuin kodiltamme puuttuisi sielu. Lapset ovat kovasti tykänneet tarhassa olosta ja on ihanaa käydä puolilta päivin kaksi virnuilevaa naamaa kotia. Pusutella nukkumaan ja välipalalla kuunnella, mitä kaikkea tänään tehtiinkään. Illalla ei enää ravaamista, vaan nukahtaavat 10 minuutissa, väsyneinä päivästä.

Illat sitten vähän nahistellaan ja mennään ylikierroksilla. Ennen huusin, nykyisin kehotan ottamaan vaikka kirjan ja katselemaan sitä hetken. Keitän itselleni kupin kahvia ja selitän. Joskus tilanne menee vähän mahdottomaksi ja sitten mennään kovemmalla äänellä arestiin miettimään. Toisinaan annan olla ja keskityn johonkin aivan muuhun, kuten tuohon ihanaan jokapäiväiseen valon kajastukseen Saimin sängyssä.

Tässä on hyvä olla, tästä on hyvä jatkaa. Valmistella mieltä ajatukseen töistä ja siinä sivussa vähän myhäillä tapetoitua huonetta tai laitettuja listoja.

2011-08-31T22:43:00.000-07:00

Tänään se alkoi. Se päiväkoti.

Unohdin kiireessä ottaa kuvan. Tässä me mennään päiväkotiin ekaa kertaa. Tunsin itseni huonoksi äidiksi. Jospa huomenna muistaisin. 

Jäivät mielellään, tyytyivät kohtaloonsa. Ajattelin, että eihän tässä mitään haen muutaman tunnin päästä pois. Nieleskelin kotimatkan. Kotona oli niin hiljaista. Sitten tuli itku. Tunsin itseni tarpeettomaksi. Pehmolelutkin näyttivät surullisilta. 

Mutta enköhän minä opi nauttimaan lomastani ja lapset päiväkodista. Rauhassa totutellaan reilu kolme viikkoa ja sitten pujahetaan töihin.

Muutaman tunnin päästä saan varmaan kuulla paljon tarinoita. Koti täyttyy taas metelillä ja kiljunnalla ja nahistelulla. 

Voi lapset rakkaat, kumpa voisin kertoa miten paljon teitä rakastetaankaan. <3

2011-08-27T02:08:00.000-07:00

Lapsena tuntikin tuntui pitkältä ajalta. Näin vanhemmalla iällä sitä vain tulee päiviteltyä, että kuinka se aika vaan sujahtaakin eteenpäin.

Päivät tuntuvat vain tunneilta, viikot päiviltä ja kuukaudet viikoilta. Kun huomaat olevan kesä, onkin jo syksy. Niin salakalavasti hiipii se aika aikuisen elämässä.

Tänä aamuna herätti minut jo kolme vuotias poika. Vastahan me naureskeltiin kotiin tuloa, kun tuoretta isosiskoa kiinnosti enemmän nenänkaivuu kuin itse pikkuveli. Onneksi on kuvia muistona, joilla palautella mieleen kaikki mukavat hetket, jotka valitettavasti ovat tuntuneet vain sekunneilta.

Onnea Otto 3 vuotta!

Katkarapua

2011-08-25T03:42:00.000-07:00

Pitkään on himottanut tehdä katkaravusta jotain hyvää. Aina silloin tällöin surfailen netissä metsästäen reseptejä ja vastaan tuli tämä Pastanjauhannan herkku. Tein tätä viime viikolla jo toisen kerran, helppoa ja hyvää ja pataan tekis mieli dipata koko ajan jotain hyvää vaaleeta rapsakkaa leipää. Kokeilkaa ihmeessä!

Juustoinen katkarapupata
1 vihreä paprika
1 keltainen paprika
1 sipuli tai pala purjoa
1 tlk säilöttyjä tomaatteja
valkosipulia
2 tl currya
chilikastiketta
1 rasia katkarapu-tuorejuustoa (100–150 g)
300 g kuorittuja katkarapuja

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Paloittele kasvikset. Sekoita kaikki ainekset juustoa ja katkarapuja lukuunottamatta uuninkestävässä padassa tai vuoassa. Mausta mielesi mukaan. Kypsennä uunissa ilman kantta noin 30 minuuttia. Sekoita joukkoon katkaravut ja tuorejuusto nokareina. Anna olla uunissa vielä pari minuuttia, varo kypsentämästä katkarapuja liian kauan. Tarjoile riisin kera ja lapo ääntä kohti. (lapsille menevämmän satsin sain aikaiseksi, kun laitoin tomaattimurskaa ja kukkurallisen lusikallisen currya, chilin jätin pois)

Onnellinen Happy

2011-08-23T03:50:00.000-07:00

Tää sopii nyt tähän viikkoon. Mahtavia oivalluksia, ajatuksia.

Kaikki jotenkin natsaa. Nautin, liikutun, hymyilen ja nautin.

Nauttikaa tekin ja toivottavasti ei nyt kalahda omaan nilkkaan.

"Kel onni on, se onnen kätkeköön." :P

Miksei sitä voi jakaa, jos vaikka muutkin tulis hyvälle tuulelle?

Atomi

2011-08-21T10:59:00.000-07:00

Atomi-tapettia reilun seinällisen verran.

Eikä ees miehen kanssa tapeltu, kun laitettiin. JIHUU!

Muutoksia ilmassa

2011-08-19T23:52:00.000-07:00

Eilen kävimme tutustumassa päiväkotiin. Saimme kysymyksiä ja toteamuksia. 

 "Mistäs lapset siirtyvät, missä he ovat olleet aikaisemmin hoidossa?" 

"Eivät missään, kotoa ihan tupsahtavat tänne."

"Olettepa te niin nuoria!" 

Hassua, välillä -kohta kaksikymmentäviisivuotiaana- tunnen itseni ikälopuksi.

Saimi mökötti aluksi. Tylsää kierrellä ja katsella paikkoja, kun leikkikavereita olisi niin paljon. Lopulta hoitotäti keksi leikin jonka tyttökin kelpuutti. Pian äiti tyrkittiin pois paikalta. Nielaisin.

Nuorempi löysi ison kasan dubloja, oli onnessaan touhutessaan yksin ja rauhassa, aivan kuin kotonakin. Nuorempi vaatii ehkä vähän aikaa, ennenkuin löytyy porukasta kaverinsa.

Ulos mennessä esikoinen oli jo nätisti jonossa odottamassa menoa, kerhossa opittua. Nuoremmalle oli hieman vaikeampaa. Otto oli jonotuksesta eri mieltä, mutta kyllä se sen vielä oppii aikanaan.

Paljon oli iloa pienistä vessanpöntöistä ja lavuaareista ja siitä, että päiväkodissa on pieni uima-allas!

Jututtaessamme johtajaa lapset olivat jo hoitotätien kanssa pihalla tutustumassa, juoksemassa muiden mukana. Ihana oli katsella, kun kaksi tyttöä toistuvasti lähestyivät esikoista. Harmikseni häntä kiinnosti enemmän pihan laitteet kuin uudet kaverit.

Kotona kerrottiin, mitä kaikkea hoitotäti oli kertonut, että talvella pihalle tulee luistelurata. Kyseltiin vähän väliä

 Mitä päiväkodissa nytten tehdään?

Sitten esikoinen könysi. Syliin, kainaloon, viereen. Koskaan ei ole äitiä ollut ikävä, eikä sylissä ole saanut pitää. Nytkö se sitten jo alkoi, tutustumispäivänä.

1.9. sitten lähdetään. Tarvittaessa äiti jää kaveriksi. Aloitellaan pari viikkoa vain puolikkaalla päivällä, siirtyen sitten kokeilemaan päiväunia ja loppupäivää päiväkodissa. Ja sitten syyskuun viimeisellä viikolla se iskee. 

Se työarki.

Illalla sängyssä olin luottavaisin mielin. Täähän menee hyvin. Sitten tajusin, että esikoinen jo viisi. Ensi vuonna jo eskari ja kohta se menee kouluun. Pitää rueta opettelemaan vähän pikkuhiljaa yksin oloa, ja koulumatkaa jota on yli 3km. Nielaisin taas.

Miten jokin asia voi tuntua niin helpolta ja vaikealta yhtäaikaa?

Kiitti Hans!

2011-08-17T01:33:00.001-07:00

2011-08-12T10:45:00.000-07:00

2011-08-09T22:30:00.000-07:00

Eilinen visiitti läheiseen kierrätyskeskukseen kannatti. Isohko pussillinen legoja 1,50e! Kyllä kannatti.

Varsinkin, kun nää on meillä nyt SE juttu.

Senkin uusi elämä

2011-08-08T22:57:00.000-07:00

Senkki siirrettiin olkkarin ikkunan alta käytävään, alkuperäiselle paikalleen. Kukkapöytä siirtyi senkin paikalle toisen ikkunan alle ja yläkerrasta tuotiin nojatuolit toisen ikkunan alle. Kalat ja akvaario sai mennä. 

Tää tykkää.

Loma loppui

2011-08-08T22:48:00.000-07:00

Miehen loma loppui ja sade alkoi. 

Onneksi päivää lieventämässä oli valtaisa tyynymeri keskellä olohuonetta, pomppulinna, mummon tuomat herneet, pikkulegot, domino-keksit ja pienet vauvat, joilla oli aivan kaamea mahatauti.

Ensi tiistaina päiväkotiin tutustumaan. Seisoo koko ajan taka-alalla, kuin mustana varjona se ensikuun töihin meno. Ei se töissä olo, vaan ne hoitoon viemiset ja töihin ehtimiset. Itse kun en ole koskaan tarhaa päässyt kokeilemaan. Tyydyn vain kuuntelemaan, kun mies pitelee lapsia sylissä ja kertoo, kuinka syödään aamupala siellä ja kuinka kaikki lapset nukkuvat samassa huoneessa, kuinka sieltä saa hyviä ystäviä ja kotona ollaan karkkipäivä ja lepopäivä.

Joskus tuntee itsensä vähän tyhmäksi

2011-08-05T04:53:00.000-07:00

Ainakin silloin, kun siivoaa kolme tuntia kaksi päivää ennen lasten synttäreitä, hinkkaa listat ja puunaa vessat, olettaen että kaikki pysyy siistinä kaksi päivää. 

Seuraavana aamuna sitä huomaakin jo hiuksia vessan lavuaarissa ja komeat hammastahna jämät, taulut on jo vinossa, kuten lampunvarjostinkin, leluja siellä täällä ja tyynyt rutussa. Mitähän kuvittelin? Että vieraat konttaavat pitkin lattioita kehuen, että on ainakin puhtaat listat teillä! 

Keittiökin on kermaroiskeita täynnä, kun olen leiponut koko päivän ja ne leivosmurut ovat levinneet hyvin pitkin taloa. Jesh.

Ainakin on nyt vaivalla pestyt puhtaat matot lattioilla, jotka toivottavasti kestävät puhtaana huomiseen asti, sillä huomenna juhlitaan meidän neiti viisi veetä ja herra kolme veetä.

Noh ompahan ainakin juhlissa puhtaat listat!

...että ihminen on sitten välillä tyhmä :D ...

2011-08-02T03:30:00.000-07:00

Viimeinen miehen lomaviikko pärähti käyntiin. 

Remontti edistyy taas hiljalleen. Homma kerrallaan. Ei ihan loman aikana valmistu, mutta elokuun aikana voi olla jo aika lähellä! Remonttireiskaa tahdittaa vanha kunnon luotettava Luxor.

Marjapuskien ja kotitöiden lomassa olen yrittänyt väsätä jo vähän jotain kasaan ajatellen lauantaina juhlittavia muksujen synttäreitä. On kyllä etu, että muksut syntyneet reilun kuukauden sisään, joten voi pitää sukulaisille yhteiset kekkerit. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - jippaijee!

Tapeteista ei ole kuulunut, toivottavasti nyt menisi homma oikein. Siihen asti tää oottaa siivouspäivää ja sitä, kun saa kuistilta mäntysuovan tuoksuiset puhtaat matot lattioille. Aijjaij.

2011-07-31T11:21:00.000-07:00

Tänään juhlittiin kummipoikaamme Jesse Matiasta.

Ja ei varmaan tarvia erikseen mainita, että valloittava kummilapsi on hänkin?

Girls night out

2011-07-30T01:43:00.000-07:00

Kesäloman kunniaksi pääsin hyvän ystävän kanssa vähän rimpsalle. Siiderit kouraan, pyörät alle ja tietysti TANSSIMAAN! Keksittiin uusia tanssiliikkeitä, fiilisteltiin 90-luvun hiteillä ja ennenkaikkea hikoiltiin tukat märäksi. Nakkikioskilla baarin sulun jälkeen illan kruunasi meidän suuren "idolin" tapaaminen. Emme olleet pysyä nahoissamme, koska minusta ainakin tälläiset persoonat ovat melko suurta viihdettä!

Vedettyämme ananashampurilaista napaamme (anashampurilaisessa oli muuten varoitus - saattaa sisältää vihanneksia, pakkohan semmoista hirveyttä oli ottaa) ja saatuamme pyörämme allemme saatoin kaverin puoli matkaan. Kellon ollessa puoli viisi hurautin vielä talon lähellä olevaan rantaa ihastelemaan taivaanrantaa. Mieli teki uimaan, mutta viisaana tyttönä päätin olla kala kuivalla maalla. 

Nyt on taas akut ladattu ja taas jaksaa pitkään näillä lämpimillä ajatuksilla. Kiitos Laura!

The Tapetti

2011-07-29T02:44:00.000-07:00

Tällä mennään ja toivotaan parasta. Marimekon kivet olisi ollut kanssa ihanaa, mutta mies ei lämmennyt sille, että sitä tulee vain yhdelle seinälle. Huiteleehan tapettirullan hinta siinä kahdeksankympin kieppeillä. Tämäpä oli vielä tarjouksessa, Atomi - tapetti 29e/rulla. Ajattelin, kunhan tapetit saapuvat, mallata sitä leikkimökin lattian kanssa. Josko sellaista tulisi lastenhuoneeseenkin. Vähän sitä tyttöjen juttua.

Hirvittää, kun ei ole valinnastaan nyt ollenkaan varma. 

Tälläisiä ei pitäisi tehdä kiireellä. 

Uusia lukijoita, voikun kivvaa, tervetulmasta vaan!  

2011-07-27T08:20:00.000-07:00

Nyt potuttaa ja paljon. Alunperin lastenhuoneeseen olimme katselleet Kukot nimistä tapettia ja kun kyseistä tapettia menimme tilaamaan meille selviää, että tapetti on ollu mahdottoman suosittua ja se on loppu eikä tiedetä milloin sitä taas valmistetaan. Pyh ja pah. Noh eikun kansiot käteen ja uutta valitsemaan. Silmiä hiveli Onni-niminen tapetti turkoosina ja muutaman soiton jälkeen saatiin tarvittavat seitsemän rullaa kasaan. Tilauksen vastaanottanut miesmyyjä tosin herätti hieman epäilystäni, hänen keskittyeässä silmän iskuun enemmän kuin itse myyntiin.

Kun tapeteista ei mitään kuulunut yli viikkoon menimme kyselemään niiden perään. Tapetit olivat tulleet, heillä ei numeroa ollut missään papereissa ja totesin siihen, että no ilmankos ei kuulunutkaan soittoa. (tilauksen ottanut myyjä tosin otti numeroni ylös, koska soitti ja varmisti minulle asiasta, että saadaan tarvittavat rullat kasaan) Noh, rupean tarkistamaan, että tapetit ovat oikeita, ovathan ne, mutta väärän sävyisiä. Soittelua taas ja selviää, että kyseistä turkoosia ei enää valmisteta. JEEEEEE, halusin huutaa ääneen. Myyjä joka otti tilaukseni oli juuri nyt kesälomalla, mutta varsin ystävällinen oli tämä toinen myyjä. Hänen kanssaan yritimme plärätä kirjoja, mutta totesin turhaksi. Kun on jo visio päässä ollut kahdesti, ei kolmatta enää noin vain pinkaistakkaan ulos.

Nyt tuhottamasti tapettisivuja selanneena päässäni tinnittää. Tapetit tarvittaisiin ja pian. Ehdotuksia otetaan vastaan mielellään.

-kiitos-

Ikea, vihata vai rakastaa?

2011-07-26T12:50:00.000-07:00

Jossain vasaran ja ruuvien välimaastossa syntyi moinen lopptulos. Nyt on uusi sängyn runko uudessa makkarissa ja uudet patjat ja petivaatteet. Kyllä kelpais. Kumpa muu yläkerta valmistuis vauhdilla niin pääsis joskus nukkumaankin omaan makkariin.

Mies ja kirjoittaja itse täyttelemme yhteensä viisikymmentä vuotta kesän aikana ja porukoiden yhteinen synttärilahja tämä. ISO KIITOS HEILLE!

Lahti

2011-07-23T04:44:00.000-07:00

Kävimme jokakesäisellä reissulla siskoni luona Lahdessa. Serkut viihtyvät toistensa seurassa, iloa riitti pitkään pihalla olleesta tramboliinista. Kävimme Orimattilan kotieläinpuistossa, joka oli oikein kiva paikka, juuri sopiva tälläiselle neljälle alle viisi vuotiaalle. Oli elukoita, piknik-pöytiä, leikkipuistoa, pomppulinnaa ja liikennepuistoa. Ikeassa kävimme myös, reissu ei ihan mennyt putkeen, jokainen lapsi vuorotellen kiukutteli milloin mistäkin asiasta. Reissun kruunasi se, kun lastatessamme peräkärriä oli lapset jotenkin saaneet auton ovet lukkoon ja tottakai auton avaimet oli sisällä. Sisko hekottelee varmaan vieläkin asialle, kun me yritämme osoittaa ja huutaa Saimille autoon, että mitä nappia painaa. Onneksi osasi painaa ja matka jatkui.

Tuliaisiksi kotiin tuotiin kaamea sade, Otolle nuha ja mukava kasalamppuja, petivaatetta ja sänky ikeasta.

Big Wheels/Savo Vintage

2011-07-22T22:26:00.000-07:00

Ennen Lahteen lähtöä kävimme Pieksänmäellä Big Wheels/Savo Vintage -tapahtumassa. Paljon oli kaikkea ihanaa katseltavaa, komeita autoja, ihania asusteita, metrilakua, paljon mekkoja ja ennenkaikkea harrastajien pällistely. Jotain siinä on joka kiehtoo, tytöt punahuulineen ja kellohameineen ja miehet tötterötukkineen. 

Aikaisemmin tehdyt villasukat pienokaisille muuntautuvatkin kummien neulomiksi! <3

Kesäloma-projektit

2011-07-22T22:22:00.000-07:00

-lapsille makuuhuone (valmistumassa)

-mattojen pesu (kahta mattoa vailla valmis)

-pensas-aidan leikkuu (done)

-pihakeinu valmiiksi (done)

-lasten synttärit (vaiheessa)

-vadelmille tuet (done)

-kellarikerroksen siivous (done)

-peilipöydän kunnostus (vaiheessa)

Projekti pihakeinu

2011-07-20T04:23:00.000-07:00

Projekti pihakeinu on nyt valmis. Tuli aikas kiva ja hyvän värinen. 

Taidan olla rakastunut tuohon punaiseen.

Saimista maistiainen reissun aikana. Neiti tänään jo 5 vuotta. 

Reissukuvia myöhemmin.

Pisto sydämessä

2011-07-15T10:39:00.000-07:00

Kävimme tänään viemässä yläkerran remontin purkujätettä kaatopaikalle. Ensimmäistä kertaa elämässä pääsin näkemään kyseisen paikan. Kuvia on tottakai nähnyt, mutta kyllä livenä vaikutus on paljon parempi. Ensimmäisenä kummastelin sitä, miksei siellä haise. 

Podin valtavan huonoa omaa tuntoa peräkärrillisestämme. Eniten minua puistatti maalla peitetyt roskavuoret. Täällä ne on piilossa, jätetään sukupolvien riesaksi. Ja mitä kaikkea ihmiset heittivätkään pois! Olisin ottanut vaikka mitä matkaan sieltä, kuten erään nojatuolin, klappi puutarhatuolit, pihakeinun rungon, sarviksen pesuvadin jnejnejne. Olin aivan varma, että joku oli käynyt mummonsa matonkude-varaston viskaamassa kaatikselle, niin ihanissa omissa värisävykasoissaan olivat kuteet. Hyvät kuteet, noista olisi saanut vaikka meille matot. 

Keskustelimme porukoillani kahvipöydässä asiasta. Isäni kertoi katsoneen erään ohjelman, joka sijoittui Kairoon. Siellä yksityiset ihmiset työllistivät itsensä penkomalla ja hoitamalla muiden roskat ja kierrättämällä peräti 80% pois heittettävästä jätteestä, lajittelemalla ja myymällä ympäri maailmaa hyötykäyttöön. Voitteko kuvitella; kahdeksankymmentäprosenttia!! Nykyisin Kairossakin pelaa ulkomaalainen jätefirma ja jätevuoreja kasaantuu ja nekin piilotetaan ja nämä yksityiset ihmiset itkevät työttömyyttään ja tavaran hukkaan heittoa... ja sitten päivitellään vielä ilmastonlämpenemistä.

Veljeni totesi, ettei meidän iska tai veli itse voisi olla kaatopaikalla töissä, kun joka päivä tulisi hirveä traktorin peräkärrillinen tavaraa kotia.

Minua nauratti. Ehkä oma pisto sydämessä onkin vain pihkainen sukuvika. Ehkä meidän ekosydän on vielä osittain vihreä. Ja olihan siitä peräkärrillisestä yli puolet hyvää puutavarajätettä, jonka kaatopaikka kierrättää hakkeeksi. 

Ehkäpä.

Huomenna reissuun Lahteen, että terve vaan! 

Pssst. 29.8. minulla alkaa ensimmäinen kesäloma sitten yli kolmeen vuoteen! Aika mukavasti alkaa töihin paluu!

Loma starttasi

2011-07-12T04:38:00.000-07:00

Eilen alkoi loma. Ennen lomaa eräs arska-ilta lasten uidessa isäntä naputteli leikkimökin huopakaton valmiiksi. Taas yksi projekti valmiina.

Viikonloppu meni mukavasti kahtena iltana saunoessa ystävien kanssa. Sunnuntaina suuntasimme vanhemmilleni ja juhlimme ennätyskorkealla mansikkakakulla Saimin nimipäiviä. Kävimme myös kylän kesäkirpparilla, josta mukaan eksyi pelastusliivit 2 euron hintaan ja koroke istuin vitosella. Otto halusi testata istuinta heti mansikan haku matkalla. Porukoilta eksyi mukaan 10kg mansikkaa, metsästä viisi litraa mustikoita, mummoltani perinönä luvatut lampunvarjostimet, mummon ja papan vanha pihakeinun runko ja heinäseipäitä, joista tarkoitus rakentaa vatuille tuet.

Eilen tyhjensimme lasten huoneen ja remontti alkoi. Alkuperäinen omistaja oli vissiin ennakoinut tulevaa, kun tapetin alta löytyi ihan teksti, mistä aloittaa.

Villasukat valmistuivat d-vitamiini putelin kanssa vietäviksi Oton kummipariskunnan uudelle tulokkaalle.

Aika hyvin käynnistynyt loma.

Psst. Kävin tänään myös töissä huhuilemassa. Minulla on peräti 24 lomapäivää käyttämättä. Niinpä syyskuussa aloitan työt mukavasti lomalla. Kyllä kelepoo!

The Leikkimökki

2011-07-06T01:46:00.000-07:00

Tiskipöydästä puuttuu hana vielä.

Pöydän kanssa tulee vihreät mammutti jakkarat vielä ja katosta uupuu huopa. Sit ois valmis! 

2011-07-06T01:36:00.000-07:00

Isännän nappaama kuva

Eilen katsottiin burleski dokkari kera tortilla pitsojen. Päällä salsaa, ananasta, paprikaa, kanaa, jalapenoja, cheddaria ja juustoa. Hyvee oli, ite tosin ehkä jättäsin cheddarin pois. 200 asteessa 7-10 minuuttia.

Tänään olen ollut iloinen siitä, että:

 -isompi näyttää tunteensa, 

vaikka välillä äidinkin hermoja koetellaan

-pienempi pitää vielä joskus kädestä kiinni kävellessä, muistuttaen äitiä siitä, että molemmat ovat olleet joskus pieniä vastasyntyneitä, jotka hellästi kietoivat sormensa äidin sormen ympärille

-aurinko paistaa

-saan aikaiseksi pestyä vihdoin ja viimein miehen ja miun petivaatteet

-että on ystäviä, joita nähdä

Välillä loppuu niksit tämän tulevan viisi vuotiaan kanssa. Välillä tuntuu, että päivät eivät ole mitään muuta kuin kiukkua, huutoa, itkua, nipistelyä, lyömistä, tukistamista, tavaroiden heittelyä ja kädet puuskassa oloa. Kaikki pitäisi olla kuin hän haluaa ja jokaisen ihmisen pitäisi toimia ja olla niin kuin hänen mielestä on paras. (tässä vaiheessa bloggaaja katselee taivaalle ja viheltelee) Välillä mennään arestiin miettimään ja yritetään uudestaan. Välillä äidinkin pinna palaa ja menee huutamiseksi itselläkin. Välillä pelottaa epäonnistuvansa. Välillä sitä tutkailee omaa napaansa, että olenko itsekin välillä noin mahdoton? Välillä toivoisin syntyneeni itse tyyneyden perikuvana.

Välillä mietin, että kasvuun kai se vain kuuluu. Mennään päivä kerrallaan ja yritetään olla vähän esimerkkinä, pukkaamassa oikealla suunnalle tiellä. Ehkä on ihan hyvä, että meitä räiskyviäkin on. Ettei olla kaik' tyyniä.

Ja ehkä hyvä, että on niitä tyynejäkin. Ne saa meidät räiskyvätkin välillä istahtamaan ja miettimään, että mitähän pirua senkin päässä liikkuu, kun ei ne sitä näytä. :)

Psst. Siellä on lämmintä. Nauttikeehan!

Leivotaan!

2011-07-05T01:54:00.000-07:00

Olen alkanut leipoa lasten syntymäpäiville. Suklaakakkupohjaa, tavan kakkupohjaa, daim-muffinsseja ja porkkanakakkua. Porkkanakakkuja tein toista satsia, kun loppui minimuffinssi-vuuat. Länttäsin sitten loput taikinat tavan muffinssipellille ja miten tasaisia, matalia ihania minikakkuja syntyikään. Nyt kutsumaan kaikki kahville, jotta saan syötettyä rumat, pienet ja olemattomat porkkanakakut pois, jotta voin tehdä lisää näitä tasaisia, ihania, littanoita kiekkoja. Voi tätä naisena olon vaikeutta!

Pitkään kesti leikkimökki puhtaana. Nooh, koitan aatella, että saahan se lasten jälki näkyä.

Tekisi mieli soittaa tuohon numeroon, että "HAH, ostin luuris!"

Vaikkei numero ole tuskin enää käytössäkään. 

Puhelin mökkiin 2e. Sarviksen iso tarjotin eurolla ja niitä ihania pyöreitä, litteitä, täydellisiä, pieniä porkkanakakkuja! Alla ohje, tämä on yläaste-ajoilta.

MAUSTEINEN PORKKANAKAKKU

2 munaa
1½ dl sokeria
3 dl porkkanaraastetta
1 dl rypsiöljyä
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
1 tl kanelia
1/4 tl inkivääriä
1/4 tl jauhettua neilikkaa

Kuorrutus:
100g maustamatonta tuorejuustoa
125g maitorahkaa
1-1½ dl tomusokeria
1 tl vanilliinisokeria

Raasta porkkana hienoksi. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe ja mausteet. Vatkaa munat ja sokeri valkeaksi vaahdoksi. Sekoita munavaahtoon öljy ja porkkanaraaste. Kaada joukkoon jauhoseos, älä sekoita liikaa ettei taikina sitkisty. Jaa taikina muffinssivuokiin tai kaada pieneen vuokaan. Paista 200asteessa 10-15 minuuttia tai kunnes kakku on saanut väriä. Jäähdytä kakku ja valmista kuorrutus. Sekoita kuorrutuksen kaikki aineet kulhossa tasaiseksi. Levitä kuorrutusta paksu kerros kakun pinnalle.

NAUTI!

Sunnuntai

2011-07-03T22:13:00.000-07:00

Appivanhemmat suuntasivat jokakesäiselle lomalleen Lappiin. Tänä kesänä oli vähän helpompaa erota hetkeksi. Onneksi on "waksit ja mööbelit" joilla pitää yhteyttä ja laitella kuvia. Tällä kertaa ovat pari päivää vähemmän ja se tuntuu siltä kuin humpsis - tulevatkin jo takaisin.

Sunnuntaina vietimme tehopäivää. Isäntä rakensi ja lakkasi neidille tiskitason leikkimökkiin. Minä ompelin kapat ikkunoihin ja tiskipöytään oviverhot. Mattokin on. Samoin tytön tekemä ihana kettu kehyksissä. Parvekelaatikkoakin löytyy ikkunan alta, kukat vain puuttuvat. Enää kerros lakkaa tiskitasoon, siihen hana ja katto tekemättä.

Leivoin myös lasten synttäreille minimuffinsseja - porkkana sellaisia. Eka satsi päätyi syötäväksi, levisivät pitkin poikin. Pikainen reissu prismaan, josta löytyi tarvittava pelti ja uusi satsi uuniin - tälläkertaa pysyivät kasassa.

Iltapuhteena vielä vähän tilliä lisää pakkaseen ja viisi kiloa punaisia, makeita, ihanaisia rubiineja.

Miehen loma TJ 5.

Aijjaij.

Halvat huvit

2011-07-01T01:35:00.000-07:00

Eilen iltaiset halvat huvit: lapsille vettä

ja äipälle kukkia maljakkoon.

Ja taas jaksettiin.

2011-06-30T22:14:00.000-07:00

Helteellä lasten hermot ovat olemattomat. Eilen toivoin viilennystä Oton raivotessa uhmaansa 40 minuuttia. Ei auttanut mikään. Kiukutti vain niin vietävästi. Eikä sitä tietenkään voi kertoa, mikä vaivaa. Lopulta jäämehu, mehujää ja pikku kakkosen aikana äitin täyttämä allas helpotti oloa -onneksi.

Viime mummola reissulla äitini oli löytänyt vanhan kelloni. Olen saanut tämän aikoinaan kummiltani kouluun menon kunniaksi. Saimi ihastui heti ja niin äitikin. Ihanan simppeli ja ihanaa kun tytölle kelpaa. Fanitan niin kovasti niitä hello kitty imellyksiä. Tyttöä ei haittaa edes vaikka pattereita ei olla ehditty vaihtaa, silti se on saatava aina käteen.

Vähän huutiksesta. Tarviaako tuosta kulmasta enää puhua? Rrrrrrrakastan.

Valokuvat olen saanut siihen pisteeseen, että kaikki kuvat mitä jo on ja oli mullin mallin sekaisin on laitettu paikoilleen. Eilen katsoin läpi ja tilasin 400 kuvaa lisää. Nyt rupeaa tuntumaan, että loppu jo häämöttää tässä rojektissa.

Kuten kellon patterit, moni muukin asia on kesken. Johtuuko se vanhasta talosta vaiko siitä, kun on pieniä lapsia? Pikku projektien lista tuntuu loputtomalta. Vaivaako muita sama ongelma? Tässä yksi niistä. Peilit PITÄISI vaihtaa, laatikon pohjille PITÄISI laittaa hyllypaperit, pöytä PITÄISI käsitellä ring removerilla, jakkara PITÄISI päällystää uudella kankaalla. Kaikki aikanaan, vaikka välillä vähän potuttaakin.

Vai mitä?

nro 101

2011-06-30T07:27:00.000-07:00

Kaivoin miehen järkkärin kaapista ja latasin. Sitten se jäi.

Sitten ajattelin, että hitto, jos sitä koittaisi kuitenkin.

Aika huteraa, varon jatkuvasti, vaikka onkin vanhahko kamera. 

Mutta kun ei ole minun, pelkään hajottavani.

Mutta josko se tästä.

Vai onko vielä toivoa?

2011-06-28T02:03:00.000-07:00

Ystäviemme häät oli ja meni ja lämmöllä niitä muistellaan. Kaikki sujui hyvin, kaikki saatiin ajoissa valmiiksi ja sadekin lakkasi vartti ennen vihkimistä. Varsin onnistuneet pihahäät siis. Kuvia olisi paljon, mutta niitä en julkaise, kun niin paljon ihmisiä kuvissa.

Lasten reissukin sujui mallikkasti. Hyvin oli nukuttanu laivassa. Pientä miinusta tulee siitä, että jos risteily myydään Muumi.ristelynä ja laivalla on vain Muumipeikko - voiko sen silloin laskea Muumi-ristelyksi? Peikko oli kuulemma ollut märkä ja lämmin. :)

Juhannuskin tuli ja meni. Se vietettiin Kuokkasaaressa Rantasalmen puolella oikein makoisissa meiningeissä (ainakin vaa'an mukaan). Sunnuntaina suuntasimme porukoilleni, jossa aika meni kanssa mukavasti ollessa ja kalaa savustellessa.

Muuten ei ole ollut oikein mitään. Ei ole oikein kuvatuttunutkaan. Olen vain ladellut kuvia albumeihin. 2000 kuvaa kolmelta vuodelta ja 8 albumia on valmiina. Vielä olisi toiset kolme vuotta tilattavana ja laitettavana. Projekti tuntuu loputtomalta, mutta paljon mukavampi selailla kuvia ihan kosketellen kuin näytöltä.

Läheisellä kierrätyskeskuksella tulee käytyä kerran-pari viikossa. Eräs kerta oli oikea löytöjen reissu. Saimille huppari ja mekko 1,20e/kpl.

Muovirasiat 30snt/kpl, auto 20snt ja nämä mukit+sarviksen alla olevat kaksi mukia yhteensä 1,50e.

Sarviksen tarjoilulautanen, samanlainen kuin aikaisempani eurolla rompetorilta.

Jäädään odottomaan inspistä - ihan minkä tahansa.

Ja ennenkaikkea LOMAAAAAAAA

2011-06-21T22:10:00.000-07:00

"Kurkatkaapas sieltä sohvan takaa äitille ja hymyilette kameralle! Äiti ottaa teidän synttärikutsu -kuvan nyt."

"Äh!"

"Katotteko kameraan?"

"Noeiiiih!  IRVISTÄKÄÄ!"

Niinpä niin. Tervetuloa näiden syntymäpäiville?

2011-06-16T01:46:00.000-07:00

Aamulla herkuttelimme omilla kirsikkatomaateilla. Vielä ehkä voisivat hitusen kypsyä, ei ollu aivan sitä makeutta, jota normaalisti on. Ilmassa on kovin odottava tunnelma. Tänään on se päivä. Ilmakin on suotuisa.

Tavarat pakattuna.

Sinne läksivät jokakesäiselle reissulleen mummin ja ukin kanssa. Tällä kertaa vähän pitemmälle, muumi-risteilylle ja lintsille. Sunnuntaina vasta näkee. Sinne menivät, innoissaan ja reippaina. Mikäs sen mukavampaa kuin istua ukin auton kyydissä. Äiti itkeä vollotti, muksut nauroivat. Ikävä tulee kova rakkaimpia.

Hauskaa matkaa. <3

Äidin on purettava ylpeyttään

2011-06-14T00:39:00.000-07:00

Lapset ovat lähdössä torstaina mummin ja ukin kanssa muumi-risteilylle. Matkaan halusin mukaan henkilökortit, jotta on edes jokin pala paperia jolla todistaa lasten henkilöllisyys. Miten pieniltä ne näyttävätkään passikuvissa.

Aamu oli aikamoinen, mutta lopulta lapset keskittyivät piirtämään. Saimi piirsi mummin, ukin, Oton ja itsensä laivalle. Tippa linssissä katselin, kun ukille ilmaantui parta ja mummille silmälasit. Minua ihastuttaa kovasti lasten yksityiskohdat. Itsekin piirsin mummolleni aina pitkän viivan poskeen, joka edusti mummon poskessa olevassa luomessa kasvavaa karvaa ja mummoa aina jaksoi se karva naurattaa. Nyt en voi uskoa, että itse katselen ja naureskelen omille lasteni piirrustuksille ja että mummo täyttää heinäkuussa jo 93 vuotta.

Tässä Saimi on tapaamassa Muumipeikkoa ja Niiskuneitiä laivalla. (toivottavasti ovat risteilyllä) Tämä piti pakata ihan mukaan, koska neiti haluaa antaa tämän muumeille henkilökohtaisesti.

Otto veikkaili, että näkyyköhän laivalla mustekaloja. 

Voi että pakahdun <3

Näin iskee kebab-varas

2011-06-12T22:50:00.000-07:00

Tarkastetaan huomaako äiti.

Napataan kebab.

Poistutaan äkkiä paikalta.

Nautitaan saalis.

2011-06-12T06:43:00.000-07:00

Mäkisin kukkapeilihän se oli! Tänään peili sai perusputsauksen ja mies ripusti eteiseen kauan kaivatun peilin. En tiedä onko lopullinen paikka, mutta toistaiseksi saa siinä olla. Peilin alle on tulossa punainen penkki. Punainen sävy on jo ajateltu sitten joskus tulevaa turkoista tapettiavarten.

Muuten päivä meni vieraita kestittäessä, ihanata nähdä pitkän matkan ystäviä. Leikkimökkikin taas edistyi, sai nurkkaan pöydän ja kioskiluukku on valmis ja kertaalleen maalattu. Lisäksi eteisen penkki hiottu ja yläkerran makkariin tuleva peili teippailtu valmiiksi. Pieniä juttuja kerrallaan! :) Lisäksi innostuin kokeilemaan, miten pieniä asioita saakaan kuvattua taskupokkarillamme. Tulos oli seuraavaa:

Seuraavaksi odottelua siitä rytiseekö vaiko eikö.

Ja huomenna maanantai, ihan mälsää!

Kuuma.

2011-06-11T22:52:00.000-07:00

Torstaina vierailimme appivanhempieni kanssa tivolissa. Oli kamalan kuuma ja lapset maailman punaposkisimpia. Onneksi maistui popcornit ja juoma. Suolaista ja makeaa. Ja kotimatkalla puussa istuva kurre ilahdutti kovasti.

Perjantaina tuli ostettua pieni lämpövahti joka toimii myös tuulettimena. Olisin halunnut ihanan vihreän tuulettimen cittarista, mutta niitä ei kuulemma enää ollut. Olimme liian myöhään liikkeellä. Olisi pitäny käydä jo viime viikolla, kun asiasta oli puhe. Kumpa saisi monta muutakin asiaa aina aikaiseksi silloin kun on asiasta puhe.

Lauantain karkkipäivän pussissa oli eriskummallinen yllätys. Tainnut remix pussin sisältöä eksyä väärään pussin. Laitan pussin ja namin takaisin fazerille(kunhan saan aikaiseksi, kun oli puhekin). Saa nähdä mitä sanovat.

Leikkimökki ilta-auringossa. Ihana punainen, mies valitsi. 

Talon emännän olo ollut yläkuvan mukainen. Tukka pystyssä, sukat makkaralla, koko ajan vähän kelju olo. Kauhea kuumuus ja naisten vaivat hormooniheittelyineen ovat tehneet kauhean väsyneeksi ja kärttyisäksi. Toivon todella oloni helpottavan ensi viikolla, mukavasti on ainakin puuhaa luvassa, kun ystävät naimisiin mennä päräyttävät. Tätä on odotettu! Lapset lähtevät myös appivanhempieni kanssa laivalle ja lintsille, sitä on myös kovasti odotettu ainakin lasten puolesta. Tämä äiti lähinnä tippalinssissa, kun ei ole näkemässä ekaa laivareissua.

Heisi onneksi piristää, kuin pieniä vaniljaisia jätskiannoksia kermahupulla täynnä. Ruukkukasvimaammekin tuottaa tulosta: herneet jo pullottaa, kirsikkatomaatit punoittaa, salaattia rupeaa saamaan omasta maasta, samoin tilliä, chili tai paprika kukkii kohta. Kasvihuoneesta ja kasvimaalaatikoista haaveillen. Jospa ensikesäksi, niinkuin oli puhe.

Synttäreilläkin ollaan käyty, kaksillakin. Nautiskeltu kakuista, herkkuja olleet kaikki. Viimeisimmillä sain mukaan ystävältäni peilin, tämä roikkui heidän pihasaunan pukuhuoneessa ja ystäväni isäntä ei ole mikään retron ystävä. Joko tunnistatte mikä peili kyseessä?

Kiitos ystävälle, tykkään kovasti.

KESÄKESÄKESÄ

2011-06-07T09:33:00.000-07:00

ARSKA ARSKA ARSKA

Suuri lumipallo heisimme taas kauneimmillaan. Että rakastan. Haaveilen joskus saavani näitä hääkukiksi omasta puusta.

Lapset tuntuvat juoksevan jokapaikkaan. Ja heti aamusta olisi ulos päästävä. Ei sitä bloggaamaan jouda.

Nää oli hyviä, kun juhlittiin miehen kaksvitosia.

Rilli palaa melkein joka päivä. Jätski maistuu.

(ja minä mietin vielä mistä nämä kaksi kiloa on tulleet) 

Leikkimökki on saanut maalia ja punaisen oven.

Pitkään olen haaveillut jotain tämän sävyistä vaatetta, mutten ole uskaltanut. Nyt tilasin varvassandaalien muodossa.

Menkeehän ulos!

Ulkomittari näyttää +8, oiskohan aika vaihtaa patterit?

2011-06-01T02:00:00.000-07:00

"Ei niitä ampiaisia kannata Otto pelätä yhtään. Kuhan niitä ei huijjo niin ei ne pistä."

Sanoi Saimi veljelleen, vaikka itse oli juuri 45minuuttia aiemmin saanut kauhean paniikkikohtauksen, kun viereisessä voikukassa on kimalainen!

Joskus muksujen keskustelut on aika hauskaakin kuultavaa. Tätä keksutelua pohjustan niin, että lapsemme nukkuvat samassa makuuhuoneessa, mutta nukhatamis rauhan takaamiseksi ja vanhempien hermojen säästämiseksi nukutamme ensin Oton ja sitten Saimi pujahtaa sänkyyn. Tästä keskustelu, joka käytiin vessassa: 

S: Mä saan Otto valvoa siihen asti, kun sä nukahat. 

O: Miks?

S:Mutta ei se mitään! Mulla on suunnitelma. Jos sä et nukaha ollenkaan niin saahaan molemmat valvoo TOSI myöhään!

 
O: JOOOOOOOOOOOOO!!!!

Iltaa odotellessa.

Blogihiljaisuus johtunut bloggerista, joka ei halunnut minun alkuunkaan kirjautuvan sisälle, kunnes ystäväni avustuksella keksin keinon - HAH!

PS. SE OIS KESÄ!

Päivän kuva

2011-05-22T11:22:00.000-07:00

Rähjänen äiti saapuu kotia ystävänsä polttareista. Hetken purkamisen ja rauhottumisen jälkeen kirmataan ulkona lämmössä. Tuomi tuoksuu, ystäväni mielestä se haisee kissankuselle, minusta kesän alulle. Grillissä makkaraa ja berocca-limpparia, nauravat lapset ja se tuomen tuoksu - voiku muuta toivoa?

2011-05-17T05:37:00.000-07:00

!LISÄÄ-LISÄÄ-LISÄÄ!

Huutiksesta 2e/kpl.