Eiliseltä pikaiselta kirppistelyltä löysin itselleni (taas) kassin. Ihana mummokassi, joka muistuttaa hieman vanhan ajan lääkärinlaukkua. Minulla on joku laukkuhöperyys, koska en voi vastustaa vanhoja mummokasseja. Kaikkia en suinkaan käytä, vain muutamaa. Mutta tätä on ehkä testattava seuraavalla aikuistenviihtymisreissulla.
Eilen Perttu mietti ääneen, että miksi naisella on aina kassi ja miksei se koskaan unohdu minnekään. En keksinyt muuta perustelua kuin tunkea lompakon, avaimet, kännykän, astmapiipun, nenäliinat ja muut välineet perstaskuihini ja kysyä, että näyttääkö nyt hyvältä. Miksihän muuten naisilla on aina käsiveska? Unohtamisen perustelin sillä väitteellä, että käsilaukku on vähän sama homma kuin vaikka sormus. Jos se on sormessa sitä ei huomaakkaan, mutta jos se siitä sormesta puuttuu, sen huomaa ja tuntee ja kokoajan on jotenkin hassu olo. Ehkäpä se kassialmaus kuuluu vain naisen luontoon, ehkäpä emme osaa kävellä muuten kuin yhtä kättä huitoen kassin ollessa toisessa. Ehkäpä se tasapaino sitten horjuu jos sen veskan ottaa pois. Tiedä häntä.
Tänä aamuna puntari näytti -5kg. Palkinnoksi itselleni farkut, jotka ovatkin jalassa kuvassa. Vielä olisi toinen vitonen matkaa kokoon ennen lapsia, mutta hiljaa hyvää tulee. Olen innoissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti