Tänään se alkoi. Se päiväkoti.

Unohdin kiireessä ottaa kuvan. Tässä me mennään päiväkotiin ekaa kertaa. Tunsin itseni huonoksi äidiksi. Jospa huomenna muistaisin. 

Jäivät mielellään, tyytyivät kohtaloonsa. Ajattelin, että eihän tässä mitään haen muutaman tunnin päästä pois. Nieleskelin kotimatkan. Kotona oli niin hiljaista. Sitten tuli itku. Tunsin itseni tarpeettomaksi. Pehmolelutkin näyttivät surullisilta. 

Mutta enköhän minä opi nauttimaan lomastani ja lapset päiväkodista. Rauhassa totutellaan reilu kolme viikkoa ja sitten pujahetaan töihin.

Muutaman tunnin päästä saan varmaan kuulla paljon tarinoita. Koti täyttyy taas metelillä ja kiljunnalla ja nahistelulla. 

Voi lapset rakkaat, kumpa voisin kertoa miten paljon teitä rakastetaankaan. <3

Lapsena tuntikin tuntui pitkältä ajalta. Näin vanhemmalla iällä sitä vain tulee päiviteltyä, että kuinka se aika vaan sujahtaakin eteenpäin.

Päivät tuntuvat vain tunneilta, viikot päiviltä ja kuukaudet viikoilta. Kun huomaat olevan kesä, onkin jo syksy. Niin salakalavasti hiipii se aika aikuisen elämässä.

Tänä aamuna herätti minut jo kolme vuotias poika. Vastahan me naureskeltiin kotiin tuloa, kun tuoretta isosiskoa kiinnosti enemmän nenänkaivuu kuin itse pikkuveli. Onneksi on kuvia muistona, joilla palautella mieleen kaikki mukavat hetket, jotka valitettavasti ovat tuntuneet vain sekunneilta.

Onnea Otto 3 vuotta!

Katkarapua

Pitkään on himottanut tehdä katkaravusta jotain hyvää. Aina silloin tällöin surfailen netissä metsästäen reseptejä ja vastaan tuli tämä Pastanjauhannan herkku. Tein tätä viime viikolla jo toisen kerran, helppoa ja hyvää ja pataan tekis mieli dipata koko ajan jotain hyvää vaaleeta rapsakkaa leipää. Kokeilkaa ihmeessä!

Juustoinen katkarapupata
1 vihreä paprika
1 keltainen paprika
1 sipuli tai pala purjoa
1 tlk säilöttyjä tomaatteja
valkosipulia
2 tl currya
chilikastiketta
1 rasia katkarapu-tuorejuustoa (100–150 g)
300 g kuorittuja katkarapuja

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Paloittele kasvikset. Sekoita kaikki ainekset juustoa ja katkarapuja lukuunottamatta uuninkestävässä padassa tai vuoassa. Mausta mielesi mukaan. Kypsennä uunissa ilman kantta noin 30 minuuttia. Sekoita joukkoon katkaravut ja tuorejuusto nokareina. Anna olla uunissa vielä pari minuuttia, varo kypsentämästä katkarapuja liian kauan. Tarjoile riisin kera ja lapo ääntä kohti. (lapsille menevämmän satsin sain aikaiseksi, kun laitoin tomaattimurskaa ja kukkurallisen lusikallisen currya, chilin jätin pois)

Onnellinen Happy

Tää sopii nyt tähän viikkoon. Mahtavia oivalluksia, ajatuksia.

Kaikki jotenkin natsaa. Nautin, liikutun, hymyilen ja nautin.

Nauttikaa tekin ja toivottavasti ei nyt kalahda omaan nilkkaan.

"Kel onni on, se onnen kätkeköön." :P

Miksei sitä voi jakaa, jos vaikka muutkin tulis hyvälle tuulelle?

Atomi

Atomi-tapettia reilun seinällisen verran.

Eikä ees miehen kanssa tapeltu, kun laitettiin. JIHUU!

Muutoksia ilmassa

Eilen kävimme tutustumassa päiväkotiin. Saimme kysymyksiä ja toteamuksia. 

"Mistäs lapset siirtyvät, missä he ovat olleet aikaisemmin hoidossa?" 

"Eivät missään, kotoa ihan tupsahtavat tänne."

"Olettepa te niin nuoria!" 

Hassua, välillä -kohta kaksikymmentäviisivuotiaana- tunnen itseni ikälopuksi.

Saimi mökötti aluksi. Tylsää kierrellä ja katsella paikkoja, kun leikkikavereita olisi niin paljon. Lopulta hoitotäti keksi leikin jonka tyttökin kelpuutti. Pian äiti tyrkittiin pois paikalta. Nielaisin.

Nuorempi löysi ison kasan dubloja, oli onnessaan touhutessaan yksin ja rauhassa, aivan kuin kotonakin. Nuorempi vaatii ehkä vähän aikaa, ennenkuin löytyy porukasta kaverinsa.

Ulos mennessä esikoinen oli jo nätisti jonossa odottamassa menoa, kerhossa opittua. Nuoremmalle oli hieman vaikeampaa. Otto oli jonotuksesta eri mieltä, mutta kyllä se sen vielä oppii aikanaan.

Paljon oli iloa pienistä vessanpöntöistä ja lavuaareista ja siitä, että päiväkodissa on pieni uima-allas!

Jututtaessamme johtajaa lapset olivat jo hoitotätien kanssa pihalla tutustumassa, juoksemassa muiden mukana. Ihana oli katsella, kun kaksi tyttöä toistuvasti lähestyivät esikoista. Harmikseni häntä kiinnosti enemmän pihan laitteet kuin uudet kaverit.

Kotona kerrottiin, mitä kaikkea hoitotäti oli kertonut, että talvella pihalle tulee luistelurata. Kyseltiin vähän väliä

Mitä päiväkodissa nytten tehdään?

Sitten esikoinen könysi. Syliin, kainaloon, viereen. Koskaan ei ole äitiä ollut ikävä, eikä sylissä ole saanut pitää. Nytkö se sitten jo alkoi, tutustumispäivänä.

1.9. sitten lähdetään. Tarvittaessa äiti jää kaveriksi. Aloitellaan pari viikkoa vain puolikkaalla päivällä, siirtyen sitten kokeilemaan päiväunia ja loppupäivää päiväkodissa. Ja sitten syyskuun viimeisellä viikolla se iskee. 

Se työarki.

Illalla sängyssä olin luottavaisin mielin. Täähän menee hyvin. Sitten tajusin, että esikoinen jo viisi. Ensi vuonna jo eskari ja kohta se menee kouluun. Pitää rueta opettelemaan vähän pikkuhiljaa yksin oloa, ja koulumatkaa jota on yli 3km. Nielaisin taas.

Miten jokin asia voi tuntua niin helpolta ja vaikealta yhtäaikaa?

Kiitti Hans!

Eilinen visiitti läheiseen kierrätyskeskukseen kannatti. Isohko pussillinen legoja 1,50e! Kyllä kannatti.

Varsinkin, kun nää on meillä nyt SE juttu.

Senkin uusi elämä

Senkki siirrettiin olkkarin ikkunan alta käytävään, alkuperäiselle paikalleen. Kukkapöytä siirtyi senkin paikalle toisen ikkunan alle ja yläkerrasta tuotiin nojatuolit toisen ikkunan alle. Kalat ja akvaario sai mennä. 

Tää tykkää.

Loma loppui

Miehen loma loppui ja sade alkoi. 

Onneksi päivää lieventämässä oli valtaisa tyynymeri keskellä olohuonetta, pomppulinna, mummon tuomat herneet, pikkulegot, domino-keksit ja pienet vauvat, joilla oli aivan kaamea mahatauti.

Ensi tiistaina päiväkotiin tutustumaan. Seisoo koko ajan taka-alalla, kuin mustana varjona se ensikuun töihin meno. Ei se töissä olo, vaan ne hoitoon viemiset ja töihin ehtimiset. Itse kun en ole koskaan tarhaa päässyt kokeilemaan. Tyydyn vain kuuntelemaan, kun mies pitelee lapsia sylissä ja kertoo, kuinka syödään aamupala siellä ja kuinka kaikki lapset nukkuvat samassa huoneessa, kuinka sieltä saa hyviä ystäviä ja kotona ollaan karkkipäivä ja lepopäivä. 

Joskus tuntee itsensä vähän tyhmäksi

Ainakin silloin, kun siivoaa kolme tuntia kaksi päivää ennen lasten synttäreitä, hinkkaa listat ja puunaa vessat, olettaen että kaikki pysyy siistinä kaksi päivää. 

Seuraavana aamuna sitä huomaakin jo hiuksia vessan lavuaarissa ja komeat hammastahna jämät, taulut on jo vinossa, kuten lampunvarjostinkin, leluja siellä täällä ja tyynyt rutussa. Mitähän kuvittelin? Että vieraat konttaavat pitkin lattioita kehuen, että on ainakin puhtaat listat teillä! 

Keittiökin on kermaroiskeita täynnä, kun olen leiponut koko päivän ja ne leivosmurut ovat levinneet hyvin pitkin taloa. Jesh.

Ainakin on nyt vaivalla pestyt puhtaat matot lattioilla, jotka toivottavasti kestävät puhtaana huomiseen asti, sillä huomenna juhlitaan meidän neiti viisi veetä ja herra kolme veetä.

Noh ompahan ainakin juhlissa puhtaat listat!

...että ihminen on sitten välillä tyhmä :D ...

Viimeinen miehen lomaviikko pärähti käyntiin.

Remontti edistyy taas hiljalleen. Homma kerrallaan. Ei ihan loman aikana valmistu, mutta elokuun aikana voi olla jo aika lähellä! Remonttireiskaa tahdittaa vanha kunnon luotettava Luxor.

Marjapuskien ja kotitöiden lomassa olen yrittänyt väsätä jo vähän jotain kasaan ajatellen lauantaina juhlittavia muksujen synttäreitä. On kyllä etu, että muksut syntyneet reilun kuukauden sisään, joten voi pitää sukulaisille yhteiset kekkerit. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - jippaijee!

Tapeteista ei ole kuulunut, toivottavasti nyt menisi homma oikein. Siihen asti tää oottaa siivouspäivää ja sitä, kun saa kuistilta mäntysuovan tuoksuiset puhtaat matot lattioille. Aijjaij.