kesäkesäkesä!

Tarviaako tähän nyt enää mittään lisätä?

Bacon

Mistä tietää ruuan olevan super hyvää?

Siitä, kun sen laiton ja syönnin jälkeen kaikki käy vuoron perään ottamassa kattilasta haarukalla suoraan ihan vain hiukan vielä vähäsen. Tämä on semmosta pikaruokaa. Keitä hyvä nippu spagettia, leikkaa pekoni suikaleiksi ja paista rapsakaksi. Kaada pekonit talouspaperin päälle vähän imasemaan enimpiä rasvoja. Kuullota pannussa yksi sipuli ja heitä kuivahtaneet pekonit sekaan. Kaada päälle valion 3 juustoa kermaa ja iso kukkura raastettua parmesaania. Ota myös pieni kauhallinen spagetin keitinvettä pekonisipuli-seoksen joukkoon. (tämä toimii vehnäjauhon korvikkeena) Valuta kypsentynyt spagetti ja kaada pekoniseos spagetin joukkoon. Raasta päälle vielä toinen kukkurallinen parmesaania. Sekoita.

Syy miksi meillä syödään pikaruokaa on se, että meillä remontoidaan (taas). Mutta niin vain kävi, että miehellä remontti-intoa pukkaa ja mikäpä olen häntä siinä estämään. Tänään kahlimme pitkin kaupunkia remppaamme erinäisiä tarvikkeita. Kotiin tultuamme oli ystäväni käynyt teippaamassa kaakeliehdotuksia postilootaamme. Nauroin ääneen. Heiltä kun löytyy näitä useampi kasa, miehensä kun tehnyt työkseen usseemman kylppärirempan ja kaikki jämäkaakelit majailevat heidän kellarissa. Ehkä kuitenkin mustaa. Sorry ystäväiseni, mutta kiitos kuitenkin.

Ja osaatteko arvata, mikä on remontin kohteemme?

Katkarapua

Pitkään on himottanut tehdä katkaravusta jotain hyvää. Aina silloin tällöin surfailen netissä metsästäen reseptejä ja vastaan tuli tämä Pastanjauhannan herkku. Tein tätä viime viikolla jo toisen kerran, helppoa ja hyvää ja pataan tekis mieli dipata koko ajan jotain hyvää vaaleeta rapsakkaa leipää. Kokeilkaa ihmeessä!

Juustoinen katkarapupata
1 vihreä paprika
1 keltainen paprika
1 sipuli tai pala purjoa
1 tlk säilöttyjä tomaatteja
valkosipulia
2 tl currya
chilikastiketta
1 rasia katkarapu-tuorejuustoa (100–150 g)
300 g kuorittuja katkarapuja

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Paloittele kasvikset. Sekoita kaikki ainekset juustoa ja katkarapuja lukuunottamatta uuninkestävässä padassa tai vuoassa. Mausta mielesi mukaan. Kypsennä uunissa ilman kantta noin 30 minuuttia. Sekoita joukkoon katkaravut ja tuorejuusto nokareina. Anna olla uunissa vielä pari minuuttia, varo kypsentämästä katkarapuja liian kauan. Tarjoile riisin kera ja lapo ääntä kohti. (lapsille menevämmän satsin sain aikaiseksi, kun laitoin tomaattimurskaa ja kukkurallisen lusikallisen currya, chilin jätin pois)

Isännän nappaama kuva

Eilen katsottiin burleski dokkari kera tortilla pitsojen. Päällä salsaa, ananasta, paprikaa, kanaa, jalapenoja, cheddaria ja juustoa. Hyvee oli, ite tosin ehkä jättäsin cheddarin pois. 200 asteessa 7-10 minuuttia.

Tänään olen ollut iloinen siitä, että:

-isompi näyttää tunteensa, 

vaikka välillä äidinkin hermoja koetellaan

-pienempi pitää vielä joskus kädestä kiinni kävellessä, muistuttaen äitiä siitä, että molemmat ovat olleet joskus pieniä vastasyntyneitä, jotka hellästi kietoivat sormensa äidin sormen ympärille

-aurinko paistaa

-saan aikaiseksi pestyä vihdoin ja viimein miehen ja miun petivaatteet

-että on ystäviä, joita nähdä

Välillä loppuu niksit tämän tulevan viisi vuotiaan kanssa. Välillä tuntuu, että päivät eivät ole mitään muuta kuin kiukkua, huutoa, itkua, nipistelyä, lyömistä, tukistamista, tavaroiden heittelyä ja kädet puuskassa oloa. Kaikki pitäisi olla kuin hän haluaa ja jokaisen ihmisen pitäisi toimia ja olla niin kuin hänen mielestä on paras. (tässä vaiheessa bloggaaja katselee taivaalle ja viheltelee) Välillä mennään arestiin miettimään ja yritetään uudestaan. Välillä äidinkin pinna palaa ja menee huutamiseksi itselläkin. Välillä pelottaa epäonnistuvansa. Välillä sitä tutkailee omaa napaansa, että olenko itsekin välillä noin mahdoton? Välillä toivoisin syntyneeni itse tyyneyden perikuvana.

Välillä mietin, että kasvuun kai se vain kuuluu. Mennään päivä kerrallaan ja yritetään olla vähän esimerkkinä, pukkaamassa oikealla suunnalle tiellä. Ehkä on ihan hyvä, että meitä räiskyviäkin on. Ettei olla kaik' tyyniä.

Ja ehkä hyvä, että on niitä tyynejäkin. Ne saa meidät räiskyvätkin välillä istahtamaan ja miettimään, että mitähän pirua senkin päässä liikkuu, kun ei ne sitä näytä. :)

Psst. Siellä on lämmintä. Nauttikeehan!

KESÄKESÄKESÄ

ARSKA ARSKA ARSKA

Suuri lumipallo heisimme taas kauneimmillaan. Että rakastan. Haaveilen joskus saavani näitä hääkukiksi omasta puusta.

Lapset tuntuvat juoksevan jokapaikkaan. Ja heti aamusta olisi ulos päästävä. Ei sitä bloggaamaan jouda.

Nää oli hyviä, kun juhlittiin miehen kaksvitosia.

Rilli palaa melkein joka päivä. Jätski maistuu.

(ja minä mietin vielä mistä nämä kaksi kiloa on tulleet)

Leikkimökki on saanut maalia ja punaisen oven.

Pitkään olen haaveillut jotain tämän sävyistä vaatetta, mutten ole uskaltanut. Nyt tilasin varvassandaalien muodossa.

Menkeehän ulos!

Texmex-salaatti

Alkuviikon huonon uutisen myötä olin hieman lohturuuan tarpeessa. Iltapalaksi syntyi sitten texmex-salaattia, joka sisälsi seuraavaa:

tammenlehtisalaattia

jäävuorisalaattia

tomaattia

maissia

jauhelihaa

taco-seosta

nachoja

jalapenoa

guacamole-dippiä

oltermannia raastettuna

Paista jauheliha, lisää tacoseos ja maissit. Pilko salaattia ja tomaatti. Kokoa annos ja eikun ääntä kohti. 

Kevät rupeaa tuntumaan ilmassa. Itselläkin alkaa olla jo tarve kasvattaa jotain. Kaupasta mukaan eksyi monta pussia siemeniä, vielä kun saisi ne kylvettyä itämään. Nukkunut olen paljon, siitä tietää myös kevään olevan korvilla. En tiedä, onko muilla moista ongelmaa, että kevään tullessa aina väsyttää hirveästi? 

Ideaa olisi tehdä vaikka mitä, itse innostus vain puuttuu. Sitä odotellessa. Vaikka nautinkin auringosta, haluaisin silti aina skipata koko kevään siihen ekaan päivään kun ulkona tarkenee jo niin, että voi tuntea nurmen varpaiden alla. Onneksi yksi kukistani jaksaa muistuttaa siitä, että kyllä se kesä täällä pian on.

Uusia lukijoitakin on tullut, lämpimästi tervetuloa. Piristää mieltä kovasti!

Psst. Jos joku olisi pöytäryhmää vailla niin meillä olisi moinen tarjolla. Ei yksinkertaisesti mahdu meidän taloon enää kolmea pöytäryhmää. Pöytä on levitettävä, hintaa ryhmällä 50e. Kysele lissää ihmeessä, jos kiinnostaa!

Rukouksiini on vastattu.

PÖKSYT! Minä tein pitokelpoiset pöksyt!

Junarata on meillä nyt ehdoton hitti. Jokapäivä. Monta kertaa päivässä.

Punajuurikiusausta olen halunnut tehä jo pitemmän aikaa. Oli ihan hyvää, 

kaipasi ehkä jotain kaveriksi.

Mainitsinko jo, että kokeilin uudestaan tehdä ne housut. Onnistuivat! Ovat käyttökelpoiset. Ompelin ekaa kertaa jotain oikein käyttökelpoista. Jeee. Lahkeiden kuminauhat olisivat voineet olla kireämmällä, mutta muuten ovat hyvin istuvat pojalle.

 Kun otin housut jalasta irralliseen kuvaukseen tuli iso "EIIIIII!!!" huuto. Ottokin tykkää.

Äitikin tykkää. Minä onnistuin! Onnistuin vihdoinkin! Nyt haaveissa olisi oppia tekemään ihan peruspaitoja. Jospa se ompelu-kärpänen purisi tässä joskus taas uudelleen.

Koneen säädötkin ovat vihdoin kohdillaan. Katsokaa tätä jälkeä! Ei näytä yhdeltä suoralta lankaviivalta enää. Siinä on tikkejä - TIKKEJÄ!!!

Mainitsinko myös, kuinka innoissani olen? :D