Kranssi-askarteluja

  

Joka vuosi joulun seutuun selailen erilaisia havukransseja. Huokailen, kun ne ovat niin nättejä. Mutta koskaan en saa itse niitä aikaiseksi. Tänä vuonna päätin kokeilla. 

Nyt olen koukussa.

Tää jo innostu

Tää jo innostu pakkasista. Kohta tulee lunta. JEIJ! Ja tänään ollaankin jo plussan puolella ja taivas pilvessä, ei aurinkoa, ei kirpeyttä. 

Ihan mälsää sanon minä.

Onneksi nipistin eilen aamusta viis minuuttisen itselleni ja kuvasin pihan huurretta. Näillä kuvilla toivo lumen tulosta elää.

Eilen aamulla ennen töihin menoa nipistin reilun tuntisen ja tapasin ystävääni Kiukkuiitaa kirppistelyn merkeissä. Olen luvannut ystävällini, että otan vaikka ruokakauppareissulle mukaan jos ei muuten ehdi nähdä - saa nähdä kauanko lupaus pitää. Vielä kun saisin aikaiseksi soitella enemmän ystävilleni, 

jotka asuvat kaukaisimpana.

Kirppistelyhimot olivatkin jo aika taivaissa, kun en ollut päässyt kunnolla kiertämään aikoihin. Aina vain pikaisen kiekan ehtii ennen bussin tuloa tehdä läheisellä kirrätyskeskuksella. Ja tuottihan se tulosta! Löysin Sarviksen tarjottimen kahdella eurolla, vielä punaisen jos näitä saisi. Miestä nauratti, kun illalla vedin ostokseni kassista. MUTTA vieläkään en kuullut, 'jokohan nuo riittäisi?' vaan 'MONTAKO sinulla jo noita on?'. Sehän tarkoittaa sitä, että voin ostaa näitä vielä lisää? ;)

Yhdeltä kirpparilta vastaan käveli punaiset ihanuudet vitosella ja laukku neljällä eurolla. Hyvät pikkujouluihin. Ihastuin kovin ja tiedättekö, miten vähän kävelee vastaan tämän sirppakintun kokoisia korkkareita? Hyvin vähän voin kertoa, joten nämä olivat melkoinen löytö ei vain kokonsa 

vaan myös hintansakin puolesta.

Tiedättekö miten vaikeaa on muuten kuvata itseään niin, että kuvassa näkyisi kengät sekä laukku ja kuva näyttäisi vieläpä ihan menettelevältä. Ei taivu tää moisiin, että hatun nostot vaan kaikille muotibloggaajille. 

En tiedä, kuinka pystytte niihin asentoihin.

Elämä on nykyisin aika hektistä ja päivät vain vilahtavat ohitse. Joululahjoja olemme jo ostelleet ettei iskisi paniikki. Yksi aamu väsäsin pakettikortteja - oli terapeuttista vaikka hätäisiä ovatkin. Silti tämän hulinan ja vilinän keskellä on ihana huomata silti joka ilta kömpivänsä rakkaan ukkonsa viereen ja aamulla halailla sirkkusilmäisiä lapsia ja toivotella heille hyvää huomenta. Bussissa istuessa toivoa, että olisipa enemmän aikaa kaikelle. 

Mutta kyllä se tästä, asia kerrallaan. 

Remonttikin tuntuu seisovan, vaikka koko ajan tapahtuu; muuri saa tasoituksensa, patterit huoltomaalauksensa, samoin ovet, iso läjä sisarpaneelia on maalattu, mutta tämä kaikki kun ei valitettavasti tunnu ehkä niin näkyvältä kuin toivoisi. Mutta kyllä me vielä joskus yläkerrassa asumme ja se riittää minun hermoilleni vielä pitkäksi aikaa.

Tänäaamuna vein lapset hoitoon ja hoidin tontun tehtäviäni joululaulujen soidessa. Toivoen sitä lunta. Nauttien hetken rauhoittumisesta ja touhuiluista.

LEPPOISTA VIIKONLOPPUA!

Viimeinen miehen lomaviikko pärähti käyntiin.

Remontti edistyy taas hiljalleen. Homma kerrallaan. Ei ihan loman aikana valmistu, mutta elokuun aikana voi olla jo aika lähellä! Remonttireiskaa tahdittaa vanha kunnon luotettava Luxor.

Marjapuskien ja kotitöiden lomassa olen yrittänyt väsätä jo vähän jotain kasaan ajatellen lauantaina juhlittavia muksujen synttäreitä. On kyllä etu, että muksut syntyneet reilun kuukauden sisään, joten voi pitää sukulaisille yhteiset kekkerit. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - jippaijee!

Tapeteista ei ole kuulunut, toivottavasti nyt menisi homma oikein. Siihen asti tää oottaa siivouspäivää ja sitä, kun saa kuistilta mäntysuovan tuoksuiset puhtaat matot lattioille. Aijjaij.

Mukava ulkona olla. Katsella ja ihmetellä. Nuuhkia ja aivastella.

Tarkkailla ilmestyvää vihreää, kuinka paljon voimaa siinä onkaan.

Kirota maalämmön jälkeistä pihaa.

Ihana loputon kukkameri, antaa pienen lohdutuksen; kyllä kohta vihertää.

Ohje täältä.

Lisää joulua tupaan!

Tiimarista löytyi hauskat pikkutontut poroineen, nämä eksyivät vessaan ilahduttamaan. (ompas pölyistä, miten sitä alle viikossa kertyykin noin paljon?!)

Tässä blogissa en olekkaan esitellytkään joskus tekemääni joulukalenteria:

Hyasintti pääsi vanhaan hillopurkkiin ja lapset saivat huoneeseensa piirrustusnarun, sinnekin eksyi lumiukko roikkumaan. Vielä kun Saimi malttaisi piirrellä tonttu-piirrustuksia niin olisi kiva nekin saada esille.

Tässä kynttilä, joka herättää paljon muistoja. Olen niin iloinen, että meillä on nyt samanlainen. Ja samalla lailla minäkin toitotan nyt lapsilleni kuten äitini aikoinaan meille, että tätä ei saa polttaa eikä tiputtaa - tätä vain ihaillaan. Kynttilän myötä Saimi-mummokin elää vahvasti joulussamme.

Pikkusypressejä eksyi meille kaupasta myöskin kaksi. Toinen eksyi tonttujen kanssa mikron päälle karkkipurkkiin ja toinen tietokonepöydälle. En vain ole tuosta tietokonepöydällä olevasta niin varma - jääkö siihen vai siirtyykö muualle?

Vaikka joulua jo paljon meillä onkin, on pakko myöntää, että kyllä se kuusi sen joulun tuo. Lauantaina meillä vietetään nuorten äitien pikkujouluja ja haaveissa olisi saada iso sypressi nurkkaa koristamaan. Olisi sitten todella sitö joulun tuntua. Itse kuusihan tulee tupaan sitten vasta jossain vaiheessa jouluviikolla. Katsoa, miten miun työvuorot tämän asian sallivat - koska mukavaahan se on kuusi koko konkkaronkalla koristella. :)

 

Itsenäisyyspäivän askarteluja

Itse en ole mikään lautasliinojen suurtaittelija, oikeastaan en osaa yhtään taitosta. Pähkäiltyäni joulupöudän kattausta, törmäsin tiimarin sivuilla servettirenkaiden askarteluohjeeseen. Materiaalit kävin jo aikaisemmin ostamassa, mutta tänään vasta sain ne aikaiseksi tehtyä. Olemme olleet koko perhe vähän sairasvuoteen omia flunssan ja pahan yskän riivatessa. 

Servettirenkaita oli helppo tehdä ja tulivat nopeasti valmiiksi, tein 15, vielä on koristeet kolmeen. Voi jouluaattona paniikissa tehdä lisää, jos tulijamäärä yllättää. :) Mutta mietin, että sopisiko noiden kanssa minkä väriset servetit - valkoiset, punaiset vai harmaat?

Tänään leivoimme myös satsin pipareita ja ne pääsivät purkkiinsa. 

Itsenäisyyspäivä menee herkutellen, hyvin syöden ja telkkaria katsellen ja toivoen, että sairastelu loppuisi joskus. Todella sitkeä tauti, lapsilla ollut jo viikon. Josko se tästä. Toivon mukaan keskiviikkona olo jo parempi, kun työt kutsuu.

Siihen asti onnittelemme 

93-vuotiasta Suomea

ja kiitämme heitä kaikkia jotka ovat tämän itsenäisyyden meille taistelleet!

 Niin vain se tuli, kauan odotettu joulukuu. Mahtavuutta tämä on. Koko aamu mennyt maistellessa pakkashuurua ja kihistessä sitä, että nyt saapi laittaa. Lasten kalenterista löytyi jouluvalot lastenhuoneen ikkunaan. Illalla jos saisi napattua sitten tunnelma kuvia, samanlaiset valot tulee keittiöön ja olkkariin, on sitten koko keskikerroksessa.

 Leikkelin kartongista ihan perussydämiä, nämä ilmestyivät eilen keittiön kaappin oviin ja sisäoviin myöskin. Olkkarissa ja lastenhuoneessa ne koristavat myös vanhoja ikkunalautoja. Simppeleitä, mutta mukavan jouluisia.

Mikron päältä löytyy joskus anopilta saatu tonttupari. Tontut ovat jotakin peltiä ja kiikkuvat kauniisti. Tämä on yksi suosikkikoristeistani. Saa vain nähdä, että onko lopullinen paikka mikron päällä vai missä.

Joulupukki ilmaantui kirjahyllyn kulmaan. Ihastelin ensimmäisenä yhteisenä jouluna anoppilassa tätä pukkia. Oli jotenkin hauska riippuheilu-käsineen. Anoppi kertoi saaneen sen mieheltäni joskus joululahjaksi. Harmittelin kovasti ettei sitä kaupoissa ole enää, mutta sitten muutama vuosi takaperin se käveli vastaan kirpparilla 3e hintaan. Ja että on rakas!

Piparkakkutalo edelleen haaveissa. Josko sen viikonloppuna aikaiseksi saisi? Viikonloppuna ainakin yritämme hankkia loppuja lahjoja, niin voisi vain keskittyä joulun tuloon ja tuoksutteluun. Viikko enää ja sitten olenkin jo ensimmäisessä vuorossa. IIIIK.

Lapset jo parempaan päin, yskät pahat vain vaivaa. Tämä päivä vielä sisällä mökötetään ja huomenna jos kelit sallii niin ulosulosulos!

Kohta se on jo täällä. <3

Tule joulu kultainen.