Näytetään tekstit, joissa on tunniste remontointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste remontointi. Näytä kaikki tekstit

12. marraskuuta 2014

Melekonen vuosi!


 Heippa, täällä ollaan elossa ja hyvin voivana ja aikas onnellisenakin.  Melkoinen on ollut vuosi, hulinata riittänyt ja vähän harmittaa, miten huonolle kontille bloggaaminen on jäänyt. Tänä syksynä minuun on iskenyt valtaisa villasukkainspiraatio ja sitä myöten myös pieni bloggaamisen intokin on herännyt. Mutta mitä tähän vuoteen on mahtunut? Minulla on työnpuolesta käynyt hyvä onni, löysin vähänkuin vahingon kautta homman, josta tykkään aivan valtavasti. Toki on päiviä, kun tekisi mieli lyödä päätä seinään, mutta työkaverit ja yleisesti koko työ vaatekaupassa ja visuaalisena markkinoijana on tuonut elämääni suurta mielihyvää, itsevarmuutta ja onnistumisen iloa. Mikä sen parempaa kuin työpaikka johon on oikeasti kiva mennä ja josta välittää. 

Työkavereiden ihanuudesta vielä on kehuttava sen verran, että pääsin firman sisäiseen koulutukseen ja valmistuin helmikuussa visuaaliseksi markkinoijaksi, sain siis ihan tutkinnon työlleni. Opettajamme oli laittanut luokan myymäläpäälliköille viestiä, että pitäisikö järjestää pullakahvit uusien "veeämmien" kunniaksi myymälässä. Noh, pullakahvithan oli ja vähän muutakin. Olin tipahtaa perseelleni, kun tulin seuraavan kerran töihin ja näin, mitä kahvihuoneeseen oli ilmestynyt (kuva alla). Kyllä on mahtava porukka töissä, ei voi olla kuin kiitollinen!


Kun kahvihuoneen shokista oli selvitty, oli aika seuraavan jymypaukun. Olemme jo useamman vuoden ajan käyneet välillä keskustelua naimisiin menosta. Yhteisiä vuosia on kertynyt jo yli yhdeksän ja niihin on mahtunut lapset, neljä muuttoa ja mikä parasta; pitkäaikaisen haaveen oman talon kunnostusta ja hoitoa. Naimisiin meno siis on aina vähän unohtunut joka välissä. Kevättalvena sain sitten viestiä, että mentäisiinkö nyt naimisiin? Hekottelin töistä lähtiessä työkaverille, että katoppa mitä sain ja työkaveri siihen heti kalenteria kaivamaan, että katotaanpas, mikä viikonloppu olisi hänelle sopiva, että juhliin pääsisi. Heitimme päiväksi 30.8. ja siitä alkoi suunnittelu. Tässä kohtaa minua harmittaa blogitauon pito, koska olisi ollut ihanaa suunnitteluita kirjata tänne ylös.



Sain kaasoiltani toukokuusta lähtien milloin mitäkin postia ja pelottelukirjeitä polttareiden suhteen. Polttarit olivat lopulta heinäkuun lopussa ja ne oli kivasti järjestetty. 
Ikimuistoinen päivä oli sekin!
 
Hääkakun koriste. 
Tämä sai morsmaikossa useasti vedet silmistä purskauttavia naurunremakoita sulhasen näyttäessä 
vanhalta kunnon 7up -pojalta.




Hääpäivä meni hyvin, kaikki sujui soljuvasti, tunnelma oli rento ja kotoisa, papista lähtien. Kaikki meni kuten toivottiinkin ja päivästä jäi lämpöisät muistot. Kyllä kannatti, vaikka olikin melkoinen vaiva. En tosin voi kieltää, että kivahan niitä juhlia oli suunnitella.



Villasukka-inspiraatio. 
Näistä se lähti. Löysin kirjahyllyn perukoilta päättelemättömät sukat, jotka olin tehnyt jo tovi sitten ja joiden olemassaolon olen vallan unohtanut. Näistä sukista minulle on iskenyt villasukka-inspiraatio ja sukkia on tullut neulottua kiitettävä määrä. Palaan siihen millaisia sukkia on syntynyt sitten joulun jälkeen, koska suurin osa menee pukinkonttiin.


Lisäksi mieheni sai tikistettyä kellarirempan aika mallikkaalle loppusuoralle. Siitä lisää remppablogin puolella. Sinne pääset tästä.

Vuoteen on myös mahtunut läheisten sairastumisia, naimisiinmenoja, kihlautumisia, vauvoja on tullut ja yhdestä jopa tuli kummitypykin. Hän on aika valloittava. Kerrassaan mukava vuosi! Nyt voi rueta pikkuhiljaa laittelemaan joulua ja jospa siitä saisin muutaman kuvan tännekin puolelle. 


25. syyskuuta 2013


Toiveet omista löylyistä jouluna on toivoa täynnä. Kuivu lattia, kuivu!

28. kesäkuuta 2013

Hengissä ollaan!

Aika on mennyt töissä ja opintojen parissa. Remonttiblogimmehan kaatui vuodatuksen myötä ja sen myötä hävisi kaikki kuvat. Nyt sain vihdoin viimein pitkän työn päätökseen ja remonttiblogimme on herännyt henkeen täällä.

Tervetuloa seuraamaan päällä olevaa kellariremonttiamme.


30. kesäkuuta 2012

Melko noloa.


Ihan hävettää katsoa, miten paljon aikaa on edellisestä kirjoituksestani. Ajassa on tapahtunut paljon ja hulinaa on ollut, mutta silti ollaan menty moisella ilmeellä. Paljon ihanaa on tapahtunut, muutama harmaa hiuskin siinä matkalla. Remontti-onnemme mm. jatkui. Punainen tapettimme vessassa karisi saumoista kokonaan lattialle. Yritimme korjata tilannetta karisuttelemalla kuviota kaikkialta, mutta saumat olivat liian selkeät. Mies repi niin innoissaan tapetin alas, ettei tapetista ole meillä kuvaakaan. Metsästimme taas sitten tapettia toukokuussa vessaan ja lopulta kun tapetin löysimme kesti siinä 3 viikkoa. Tässä kolmessa viikossa mieheni polvi leikattiin ja deadline vessan suhteen kusi. Onneksi on avulias appiukko ja tuli tapetoimaan ja listottamaan vessan loppuun. Eikun sähkömiehelle soittelemaan, että hah, oispas valmista. Kas kummaa olikin juuri sinä päivänä jäänyt lomalle. Eihän siinä voinut kuin nauraa. Mutta älkääs huoliko, jo palaa vessassamme valo ja valmiilta se jo näyttää.

Ja remontoinnista vielä sen verran, että talostamme tehtiin juttu viereisen kunnan paikallislehteen. 
Jutun sadon voit lukua tästä. Me löydymme sivulta 17.


Puutarhassa on ollut paljon ihasteltavaa. Heisi kukki jälleen kerran komeana. Väsäsimme myös uuden kukkapenkin. Kesti siinäkin hetki. Äitienpäivänä äitini kukkapenkistä nappaamani pistokkaat rehottivat ruukuissaan jo aikalailla. Sanotaanko näin, 
että päivänkakkara melkein jo kukki.





Minulla oli kesälomakin viikkoa ennen juhannusta, ajoitettu juuri miehen polvileikkauksen jälkeen. Hurjat kaksi päivää+3vptä. Lomalta se tuntuikin. Sen jälkeen lapset olivat hetken hoidossa ja sitten ovatkin miehen kanssa kotona elokuuhun asti. Sairasloma kun on melekosen pitkä. 




Juhannuksena suuntasimme perinteisesti appivanhempieni mökille. Kelit olivat todella suotuisat.
Lapset lotrasivat 18-asteisessa vedessä minkä jaksoivat. Aikuiset katselivat vain vierestä. Pelkkä varpaan kastelukin tuotti moisen, että huusin sisäisesti. Vanhuus vissiin jo iskenyt.

Järkkäriin emme ole vieläkään hommanneet uutta muistikorttia. Sen sijaan ostimme kätevämmän digipokkarin. Työkiireiden takia en ole paljoa kameraan tarttunut. En osaa kuvata ilman "kurkistusreikää". Jahka jaksaisi käydä sen muistikortin niin pääsisi tämäkin kuvailemaan.


Loppuun vielä hyvät kesäntoivotukset kera maailman 
kolmannen ihmeen- ensimmäinen onnistunut lettu!
Toivotaan lämpimämpiä kelejä!

28. huhtikuuta 2012

Bacon


Mistä tietää ruuan olevan super hyvää?

Siitä, kun sen laiton ja syönnin jälkeen kaikki käy vuoron perään ottamassa kattilasta haarukalla suoraan ihan vain hiukan vielä vähäsen. Tämä on semmosta pikaruokaa. Keitä hyvä nippu spagettia, leikkaa pekoni suikaleiksi ja paista rapsakaksi. Kaada pekonit talouspaperin päälle vähän imasemaan enimpiä rasvoja. Kuullota pannussa yksi sipuli ja heitä kuivahtaneet pekonit sekaan. Kaada päälle valion 3 juustoa kermaa ja iso kukkura raastettua parmesaania. Ota myös pieni kauhallinen spagetin keitinvettä pekonisipuli-seoksen joukkoon. (tämä toimii vehnäjauhon korvikkeena) Valuta kypsentynyt spagetti ja kaada pekoniseos spagetin joukkoon. Raasta päälle vielä toinen kukkurallinen parmesaania. Sekoita.


Syy miksi meillä syödään pikaruokaa on se, että meillä remontoidaan (taas). Mutta niin vain kävi, että miehellä remontti-intoa pukkaa ja mikäpä olen häntä siinä estämään. Tänään kahlimme pitkin kaupunkia remppaamme erinäisiä tarvikkeita. Kotiin tultuamme oli ystäväni käynyt teippaamassa kaakeliehdotuksia postilootaamme. Nauroin ääneen. Heiltä kun löytyy näitä useampi kasa, miehensä kun tehnyt työkseen usseemman kylppärirempan ja kaikki jämäkaakelit majailevat heidän kellarissa. Ehkä kuitenkin mustaa. Sorry ystäväiseni, mutta kiitos kuitenkin.





Ja osaatteko arvata, mikä on remontin kohteemme?

11. tammikuuta 2012

Bits and pieces













Terkkuja täältä yläkerrasta! 
Ei jouda bloggaamaan, kun täytyy naatiskella!

23. joulukuuta 2011




Kelin puolesta on lähinnä tuntunut keväältä. 
Onneksi on pimeää niin ei tajua puuttuvaa lunta. 

Olo on kuin pienellä kakaralla. Into pinkeenä. 
Joulumieli ei onneksi ole kadonnut.





Tää sai joululahjoista parhaimman; rempparojuttoman yläkerran ja kellarin. Sai matot lattialle. Joulun jälkeen sitten pikkuhiljaa koitetaan tehdä viimeisiä hyllyjen kiinnityksiä ja sisustuksen loppusilauksia niin päästään asumaan kokonaan uuteen kerrokseen. 
JIPPII! Yksi kerros rempattu. 
Tekisi mieli tehdä kuten formulakuskit.



Herkullista joulumieltä!