Sekamelska

Senkki läheisestä kierrätuskeskuksesta. Taisi olla 25 vai 35e? Vai peräti 32e? 

En muista enää, kun kannettiin jo jokunen aika sitten kotia.

(yläkerta ihanasti täynnä remonttisotkua)

Muokattu kukkapenkki yläkerran ikkunasta nähtynä. Halapaa oli. Tiilet kivikaatopaikalta, laatia oli jo valmiina. Kukkapenkki maksoi vain parit pussilliset krookuksia, pari säkkiä multaa ja pohjalle levitettiin rikkakasvin estot. Innolla keväätä ootellessa, miten lähtee. Ja nyt tervetuloa lumi, kun eilen saatiin haravoitua piha.

Eilen tein tytön lapasen valmiiksi. Typykkä sai valita itse värinsä ja aika kivat niistä tulikin. 

Pojalle tahtoisin kanssa neuloa, mutta on tää aika nykysin aika kortilla töihin paluun jälkeen.

Tästä tuli aika tympeä -vai mitä? 

Kuvatuttaa, muttei kirjotuta. Lapsilla menossa joku kausi, ei saa kuvata. Kauhea huuto alkaa, jos kaivaa kameraa. Aika esine-kuva pitoista siis.

Arvonta jatkuu vielä sunnuntaihin asti. 

Käyhän osallistumassa tästä.

Senkin uusi elämä

Senkki siirrettiin olkkarin ikkunan alta käytävään, alkuperäiselle paikalleen. Kukkapöytä siirtyi senkin paikalle toisen ikkunan alle ja yläkerrasta tuotiin nojatuolit toisen ikkunan alle. Kalat ja akvaario sai mennä. 

Tää tykkää.

Ikea, vihata vai rakastaa?

Jossain vasaran ja ruuvien välimaastossa syntyi moinen lopptulos. Nyt on uusi sängyn runko uudessa makkarissa ja uudet patjat ja petivaatteet. Kyllä kelpais. Kumpa muu yläkerta valmistuis vauhdilla niin pääsis joskus nukkumaankin omaan makkariin.

Mies ja kirjoittaja itse täyttelemme yhteensä viisikymmentä vuotta kesän aikana ja porukoiden yhteinen synttärilahja tämä. ISO KIITOS HEILLE!

Projekti pihakeinu

 

Projekti pihakeinu on nyt valmis. Tuli aikas kiva ja hyvän värinen. 

Taidan olla rakastunut tuohon punaiseen.

Saimista maistiainen reissun aikana. Neiti tänään jo 5 vuotta. 

Reissukuvia myöhemmin.

Helteellä lasten hermot ovat olemattomat. Eilen toivoin viilennystä Oton raivotessa uhmaansa 40 minuuttia. Ei auttanut mikään. Kiukutti vain niin vietävästi. Eikä sitä tietenkään voi kertoa, mikä vaivaa. Lopulta jäämehu, mehujää ja pikku kakkosen aikana äitin täyttämä allas helpotti oloa -onneksi.

Viime mummola reissulla äitini oli löytänyt vanhan kelloni. Olen saanut tämän aikoinaan kummiltani kouluun menon kunniaksi. Saimi ihastui heti ja niin äitikin. Ihanan simppeli ja ihanaa kun tytölle kelpaa. Fanitan niin kovasti niitä hello kitty imellyksiä. Tyttöä ei haittaa edes vaikka pattereita ei olla ehditty vaihtaa, silti se on saatava aina käteen.

Vähän huutiksesta. Tarviaako tuosta kulmasta enää puhua? Rrrrrrrakastan.

Valokuvat olen saanut siihen pisteeseen, että kaikki kuvat mitä jo on ja oli mullin mallin sekaisin on laitettu paikoilleen. Eilen katsoin läpi ja tilasin 400 kuvaa lisää. Nyt rupeaa tuntumaan, että loppu jo häämöttää tässä rojektissa.

Kuten kellon patterit, moni muukin asia on kesken. Johtuuko se vanhasta talosta vaiko siitä, kun on pieniä lapsia? Pikku projektien lista tuntuu loputtomalta. Vaivaako muita sama ongelma? Tässä yksi niistä. Peilit PITÄISI vaihtaa, laatikon pohjille PITÄISI laittaa hyllypaperit, pöytä PITÄISI käsitellä ring removerilla, jakkara PITÄISI päällystää uudella kankaalla. Kaikki aikanaan, vaikka välillä vähän potuttaakin.

Vai mitä?

Mäkisin kukkapeilihän se oli! Tänään peili sai perusputsauksen ja mies ripusti eteiseen kauan kaivatun peilin. En tiedä onko lopullinen paikka, mutta toistaiseksi saa siinä olla. Peilin alle on tulossa punainen penkki. Punainen sävy on jo ajateltu sitten joskus tulevaa turkoista tapettiavarten.

Muuten päivä meni vieraita kestittäessä, ihanata nähdä pitkän matkan ystäviä. Leikkimökkikin taas edistyi, sai nurkkaan pöydän ja kioskiluukku on valmis ja kertaalleen maalattu. Lisäksi eteisen penkki hiottu ja yläkerran makkariin tuleva peili teippailtu valmiiksi. Pieniä juttuja kerrallaan! :) Lisäksi innostuin kokeilemaan, miten pieniä asioita saakaan kuvattua taskupokkarillamme. Tulos oli seuraavaa:

Seuraavaksi odottelua siitä rytiseekö vaiko eikö.

Ja huomenna maanantai, ihan mälsää!

Texmex-salaatti

Alkuviikon huonon uutisen myötä olin hieman lohturuuan tarpeessa. Iltapalaksi syntyi sitten texmex-salaattia, joka sisälsi seuraavaa:

tammenlehtisalaattia

jäävuorisalaattia

tomaattia

maissia

jauhelihaa

taco-seosta

nachoja

jalapenoa

guacamole-dippiä

oltermannia raastettuna

Paista jauheliha, lisää tacoseos ja maissit. Pilko salaattia ja tomaatti. Kokoa annos ja eikun ääntä kohti. 

Kevät rupeaa tuntumaan ilmassa. Itselläkin alkaa olla jo tarve kasvattaa jotain. Kaupasta mukaan eksyi monta pussia siemeniä, vielä kun saisi ne kylvettyä itämään. Nukkunut olen paljon, siitä tietää myös kevään olevan korvilla. En tiedä, onko muilla moista ongelmaa, että kevään tullessa aina väsyttää hirveästi? 

Ideaa olisi tehdä vaikka mitä, itse innostus vain puuttuu. Sitä odotellessa. Vaikka nautinkin auringosta, haluaisin silti aina skipata koko kevään siihen ekaan päivään kun ulkona tarkenee jo niin, että voi tuntea nurmen varpaiden alla. Onneksi yksi kukistani jaksaa muistuttaa siitä, että kyllä se kesä täällä pian on.

Uusia lukijoitakin on tullut, lämpimästi tervetuloa. Piristää mieltä kovasti!

Psst. Jos joku olisi pöytäryhmää vailla niin meillä olisi moinen tarjolla. Ei yksinkertaisesti mahdu meidän taloon enää kolmea pöytäryhmää. Pöytä on levitettävä, hintaa ryhmällä 50e. Kysele lissää ihmeessä, jos kiinnostaa!

 Voihan kuistin ikkunat, ja voihan pakkanen ja talvi. Ulkona on niin kaunista, hiljaista ja puhdasta.

Joulua laiteltu hieman, joulumattoa keittiöön ja liinoja olkkariin. Silti puuttuu se kuusi, mutta maltan onneksi odottaa. Hiljaiseloa ollut blogissa. Töissä tullut oltua, tonttuiltua, siivottua, pikkujouluiltukkin on ja tanssittu jalat kipeiksi. Kroppa on nyt rämä, mutta sielu on aika vahva. Miten paljon voikaan ilta kera tyttöjen piristää!

Töissä on mennyt hyvin, työporukka on mukava ja kehuja olen saanut paljon. Asiakkaat ovat kuitenkin olleet mahtavimpia niin mukavia ja leppoisia ja erityisesti ymmärtäväisiä. Tykännyt olen kovasti ja päivät menevät vauhilla.

Talossammekin on jo vuosi vierehtänyt. Tasan vuosi sitten muutettiin Karhulaan ja tilanne oli aikamoinen kaaos. Kovasti olemme tykänneet tässä asua ja olla ja paljon olemme vuodessa saaneet aikaiseksi. Suunnitelmissa tehdäkin taloblogin puolelle jonkinmoinen vuosibloggaus, kunhan vain ehtisi.

Kiirettä siis pitää ja anteeksi, kun ei ehdi. :( Loppuun vielä kuva-arvoitus, mitäs uutta bongaatte meidän olohuoneesta? 

<3 Lämpöistä joulun odotusta, enää ei ole kauaa. <3

Senkin uusi elämä

 Lauantaina oli aikaa etsiä senkille uusi paikka. Haaveissa oli tehdä senkistä tv-kaappi, mutta nurkassa se ei olisi ollut arvoisellaan paikalla eikä telkkariaan oikein kehtaa ikkunan eteen laittaa. Niinpä pyöriteltiin, päänvaivaa tuotti iso sohvamme. Jossain välissä toivoin jo Marko Paanasen olevan paras kaverini tai että sisustushullu kaverini Elina asuisi vielä samassa kaupungissa. Tähän lopulta päädyttiin, tätä kokeillaan hetki. Nyt sohvalta voi ainakin katsella telkkaria.

Senkki on ihana, ja katsokaa miten hienosti Perttu sai keskimmäisen kahvan korjattua! On kuin uusi olisi koko senkki. :) Senkki söi lopulta cd-levymme, korurasiani, kameravermeet ja muutaman hullun kirjan. Vielä jäi nälkäiseksi, joten lautapelejä varmaan ilmaantuu vielä senkin sisään.

"Satelliittikukka" sain vastaukseksi, kun kasvin taimenen sain. Tämä kukka on juurrutettu kukasta, joka on varastettu ja juurrutettu norjan kansallismuseosta, muistaakseni näin. Tietäisiköhän joku kukan oikeaa nimeä?

Lasten uusi vaatekaappi

Lastenhuoneen vaatekaapin virkaa toimitti talon mukana tullut kaappi. Kaappi oli pahasti vinossa johtuen jo siitäkin, että lattia muurin vierestä hieman vetää taaksepäin (vanhan talon etuja :)))) ). Kaappi oli vielä itsessäänkin niin vinossa, että kun se törötti muurin vieressä, oli se alhaalta muurissa kiinni ja yläreunassa oli melkein 10 cm heitto. Kun sivusta nojasit kaappiin, kirjiamellisesti horjahdit. En suosittele kellekään tälläistä p*skakaappia! Pienin ovikin siitä oli lähtenyt jo irti. Tuplaovien takaa löytyi hengariosio, jossa meillä oli tungettuna sitten ikean koritorni. Kaikki tavarat tipahtivat laatikoista aina kaapin alle. Uhosin aina tietynväliajoin, että kun vaan saisin lekan ja hetken kaapin kanssa niin olisi välit selvitetty! :D

Keskiviikon lehden rivi-ilmoitus palstalla oli ilmoitus 40-luvun liinavaatekaapista sekä vanhasta peilipöydästä. Liinavaatekaappi houkutteli, ja puhelimmekin jo siitä, mutta asia jäi siihen. Lauantain lehdessä ilmoitus oli uudestaan ja sängyn kannosta tulleen adrenaliinin johdosta Perttu soitti kaapista. Hetki mietittiin ja tultiin siihen tulokseen, että kaappi on aika tyyris, mutta käytännöllinen. Saa vaatekaapiksi, astiakaapiksi, kirjakaapiksi tai ihan liinavaatekaapiksi. Pohdimme vielä, että laitammeko lastenhuoneen syvennykseen joskus liukuovet ja sisään säilytysratkaisut. Perttu totesi, että siihen voi mennä vielä 10 vuotta ennenkuin ollaan sitä huonetta remppaamassa. Niinpä kaappi saapui meille. Ja voi, että miten paljon tavaraa sinne mahtuikaan! Kaunis kaappi se on. Kyllä kannatti. Iso kiitos vielä myös naapurille, joka auttoi Perttua kaapin sisään saannissa.

Ja kylläpäs voi kuvissa häiritä yläkorista töröttävä kimble-laatikko. :D Täytyy käydä asia korjaamassa jahka Otto päiväuniltaan herää.

Kellarissa odottaa kunnostamis vuoroaan kierrätyskeskuksesta ostettu senkki, jonka jo aikaisemmin esittelinkin. Voit kurkata senkkiä tästä.