Helteellä lasten hermot ovat olemattomat. Eilen toivoin viilennystä Oton raivotessa uhmaansa 40 minuuttia. Ei auttanut mikään. Kiukutti vain niin vietävästi. Eikä sitä tietenkään voi kertoa, mikä vaivaa. Lopulta jäämehu, mehujää ja pikku kakkosen aikana äitin täyttämä allas helpotti oloa -onneksi.

Viime mummola reissulla äitini oli löytänyt vanhan kelloni. Olen saanut tämän aikoinaan kummiltani kouluun menon kunniaksi. Saimi ihastui heti ja niin äitikin. Ihanan simppeli ja ihanaa kun tytölle kelpaa. Fanitan niin kovasti niitä hello kitty imellyksiä. Tyttöä ei haittaa edes vaikka pattereita ei olla ehditty vaihtaa, silti se on saatava aina käteen.

Vähän huutiksesta. Tarviaako tuosta kulmasta enää puhua? Rrrrrrrakastan.

Valokuvat olen saanut siihen pisteeseen, että kaikki kuvat mitä jo on ja oli mullin mallin sekaisin on laitettu paikoilleen. Eilen katsoin läpi ja tilasin 400 kuvaa lisää. Nyt rupeaa tuntumaan, että loppu jo häämöttää tässä rojektissa.

Kuten kellon patterit, moni muukin asia on kesken. Johtuuko se vanhasta talosta vaiko siitä, kun on pieniä lapsia? Pikku projektien lista tuntuu loputtomalta. Vaivaako muita sama ongelma? Tässä yksi niistä. Peilit PITÄISI vaihtaa, laatikon pohjille PITÄISI laittaa hyllypaperit, pöytä PITÄISI käsitellä ring removerilla, jakkara PITÄISI päällystää uudella kankaalla. Kaikki aikanaan, vaikka välillä vähän potuttaakin.

Vai mitä?

nro 101

Kaivoin miehen järkkärin kaapista ja latasin. Sitten se jäi.

Sitten ajattelin, että hitto, jos sitä koittaisi kuitenkin.

Aika huteraa, varon jatkuvasti, vaikka onkin vanhahko kamera. 

Mutta kun ei ole minun, pelkään hajottavani.

Mutta josko se tästä.

Vai onko vielä toivoa?

Ystäviemme häät oli ja meni ja lämmöllä niitä muistellaan. Kaikki sujui hyvin, kaikki saatiin ajoissa valmiiksi ja sadekin lakkasi vartti ennen vihkimistä. Varsin onnistuneet pihahäät siis. Kuvia olisi paljon, mutta niitä en julkaise, kun niin paljon ihmisiä kuvissa.

Lasten reissukin sujui mallikkasti. Hyvin oli nukuttanu laivassa. Pientä miinusta tulee siitä, että jos risteily myydään Muumi.ristelynä ja laivalla on vain Muumipeikko - voiko sen silloin laskea Muumi-ristelyksi? Peikko oli kuulemma ollut märkä ja lämmin. :)

Juhannuskin tuli ja meni. Se vietettiin Kuokkasaaressa Rantasalmen puolella oikein makoisissa meiningeissä (ainakin vaa'an mukaan). Sunnuntaina suuntasimme porukoilleni, jossa aika meni kanssa mukavasti ollessa ja kalaa savustellessa.

Muuten ei ole ollut oikein mitään. Ei ole oikein kuvatuttunutkaan. Olen vain ladellut kuvia albumeihin. 2000 kuvaa kolmelta vuodelta ja 8 albumia on valmiina. Vielä olisi toiset kolme vuotta tilattavana ja laitettavana. Projekti tuntuu loputtomalta, mutta paljon mukavampi selailla kuvia ihan kosketellen kuin näytöltä.

Läheisellä kierrätyskeskuksella tulee käytyä kerran-pari viikossa. Eräs kerta oli oikea löytöjen reissu. Saimille huppari ja mekko 1,20e/kpl.

Muovirasiat 30snt/kpl, auto 20snt ja nämä mukit+sarviksen alla olevat kaksi mukia yhteensä 1,50e.

Sarviksen tarjoilulautanen, samanlainen kuin aikaisempani eurolla rompetorilta.

Jäädään odottomaan inspistä - ihan minkä tahansa.

Ja ennenkaikkea LOMAAAAAAAA

"Kurkatkaapas sieltä sohvan takaa äitille ja hymyilette kameralle! Äiti ottaa teidän synttärikutsu -kuvan nyt."

"Äh!"

"Katotteko kameraan?"

"Noeiiiih!  IRVISTÄKÄÄ!"

Niinpä niin. Tervetuloa näiden syntymäpäiville?

Aamulla herkuttelimme omilla kirsikkatomaateilla. Vielä ehkä voisivat hitusen kypsyä, ei ollu aivan sitä makeutta, jota normaalisti on. Ilmassa on kovin odottava tunnelma. Tänään on se päivä. Ilmakin on suotuisa.

Tavarat pakattuna.

Sinne läksivät jokakesäiselle reissulleen mummin ja ukin kanssa. Tällä kertaa vähän pitemmälle, muumi-risteilylle ja lintsille. Sunnuntaina vasta näkee. Sinne menivät, innoissaan ja reippaina. Mikäs sen mukavampaa kuin istua ukin auton kyydissä. Äiti itkeä vollotti, muksut nauroivat. Ikävä tulee kova rakkaimpia.

Hauskaa matkaa. <3

Äidin on purettava ylpeyttään

Lapset ovat lähdössä torstaina mummin ja ukin kanssa muumi-risteilylle. Matkaan halusin mukaan henkilökortit, jotta on edes jokin pala paperia jolla todistaa lasten henkilöllisyys. Miten pieniltä ne näyttävätkään passikuvissa.

Aamu oli aikamoinen, mutta lopulta lapset keskittyivät piirtämään. Saimi piirsi mummin, ukin, Oton ja itsensä laivalle. Tippa linssissä katselin, kun ukille ilmaantui parta ja mummille silmälasit. Minua ihastuttaa kovasti lasten yksityiskohdat. Itsekin piirsin mummolleni aina pitkän viivan poskeen, joka edusti mummon poskessa olevassa luomessa kasvavaa karvaa ja mummoa aina jaksoi se karva naurattaa. Nyt en voi uskoa, että itse katselen ja naureskelen omille lasteni piirrustuksille ja että mummo täyttää heinäkuussa jo 93 vuotta.

Tässä Saimi on tapaamassa Muumipeikkoa ja Niiskuneitiä laivalla. (toivottavasti ovat risteilyllä) Tämä piti pakata ihan mukaan, koska neiti haluaa antaa tämän muumeille henkilökohtaisesti.

Otto veikkaili, että näkyyköhän laivalla mustekaloja. 

Voi että pakahdun <3

Näin iskee kebab-varas

Tarkastetaan huomaako äiti.

Napataan kebab.

Poistutaan äkkiä paikalta.

Nautitaan saalis.

Mäkisin kukkapeilihän se oli! Tänään peili sai perusputsauksen ja mies ripusti eteiseen kauan kaivatun peilin. En tiedä onko lopullinen paikka, mutta toistaiseksi saa siinä olla. Peilin alle on tulossa punainen penkki. Punainen sävy on jo ajateltu sitten joskus tulevaa turkoista tapettiavarten.

Muuten päivä meni vieraita kestittäessä, ihanata nähdä pitkän matkan ystäviä. Leikkimökkikin taas edistyi, sai nurkkaan pöydän ja kioskiluukku on valmis ja kertaalleen maalattu. Lisäksi eteisen penkki hiottu ja yläkerran makkariin tuleva peili teippailtu valmiiksi. Pieniä juttuja kerrallaan! :) Lisäksi innostuin kokeilemaan, miten pieniä asioita saakaan kuvattua taskupokkarillamme. Tulos oli seuraavaa:

Seuraavaksi odottelua siitä rytiseekö vaiko eikö.

Ja huomenna maanantai, ihan mälsää!