piparkakkutalo 2012

kesäkesäkesä!

Tarviaako tähän nyt enää mittään lisätä?

Melko noloa.

Ihan hävettää katsoa, miten paljon aikaa on edellisestä kirjoituksestani. Ajassa on tapahtunut paljon ja hulinaa on ollut, mutta silti ollaan menty moisella ilmeellä. Paljon ihanaa on tapahtunut, muutama harmaa hiuskin siinä matkalla. Remontti-onnemme mm. jatkui. Punainen tapettimme vessassa karisi saumoista kokonaan lattialle. Yritimme korjata tilannetta karisuttelemalla kuviota kaikkialta, mutta saumat olivat liian selkeät. Mies repi niin innoissaan tapetin alas, ettei tapetista ole meillä kuvaakaan. Metsästimme taas sitten tapettia toukokuussa vessaan ja lopulta kun tapetin löysimme kesti siinä 3 viikkoa. Tässä kolmessa viikossa mieheni polvi leikattiin ja deadline vessan suhteen kusi. Onneksi on avulias appiukko ja tuli tapetoimaan ja listottamaan vessan loppuun. Eikun sähkömiehelle soittelemaan, että hah, oispas valmista. Kas kummaa olikin juuri sinä päivänä jäänyt lomalle. Eihän siinä voinut kuin nauraa. Mutta älkääs huoliko, jo palaa vessassamme valo ja valmiilta se jo näyttää.

Ja remontoinnista vielä sen verran, että talostamme tehtiin juttu viereisen kunnan paikallislehteen. 

Jutun sadon voit lukua tästä. Me löydymme sivulta 17.

Puutarhassa on ollut paljon ihasteltavaa. Heisi kukki jälleen kerran komeana. Väsäsimme myös uuden kukkapenkin. Kesti siinäkin hetki. Äitienpäivänä äitini kukkapenkistä nappaamani pistokkaat rehottivat ruukuissaan jo aikalailla. Sanotaanko näin, 

että päivänkakkara melkein jo kukki.

Minulla oli kesälomakin viikkoa ennen juhannusta, ajoitettu juuri miehen polvileikkauksen jälkeen. Hurjat kaksi päivää+3vptä. Lomalta se tuntuikin. Sen jälkeen lapset olivat hetken hoidossa ja sitten ovatkin miehen kanssa kotona elokuuhun asti. Sairasloma kun on melekosen pitkä. 

Juhannuksena suuntasimme perinteisesti appivanhempieni mökille. Kelit olivat todella suotuisat.

Lapset lotrasivat 18-asteisessa vedessä minkä jaksoivat. Aikuiset katselivat vain vierestä. Pelkkä varpaan kastelukin tuotti moisen, että huusin sisäisesti. Vanhuus vissiin jo iskenyt.

Järkkäriin emme ole vieläkään hommanneet uutta muistikorttia. Sen sijaan ostimme kätevämmän digipokkarin. Työkiireiden takia en ole paljoa kameraan tarttunut. En osaa kuvata ilman "kurkistusreikää". Jahka jaksaisi käydä sen muistikortin niin pääsisi tämäkin kuvailemaan.

Loppuun vielä hyvät kesäntoivotukset kera maailman 

kolmannen ihmeen- ensimmäinen onnistunut lettu!

Toivotaan lämpimämpiä kelejä!

.

Järkkäristä muistikortti sökönä. Vatuttaa.

Bacon

Mistä tietää ruuan olevan super hyvää?

Siitä, kun sen laiton ja syönnin jälkeen kaikki käy vuoron perään ottamassa kattilasta haarukalla suoraan ihan vain hiukan vielä vähäsen. Tämä on semmosta pikaruokaa. Keitä hyvä nippu spagettia, leikkaa pekoni suikaleiksi ja paista rapsakaksi. Kaada pekonit talouspaperin päälle vähän imasemaan enimpiä rasvoja. Kuullota pannussa yksi sipuli ja heitä kuivahtaneet pekonit sekaan. Kaada päälle valion 3 juustoa kermaa ja iso kukkura raastettua parmesaania. Ota myös pieni kauhallinen spagetin keitinvettä pekonisipuli-seoksen joukkoon. (tämä toimii vehnäjauhon korvikkeena) Valuta kypsentynyt spagetti ja kaada pekoniseos spagetin joukkoon. Raasta päälle vielä toinen kukkurallinen parmesaania. Sekoita.

Syy miksi meillä syödään pikaruokaa on se, että meillä remontoidaan (taas). Mutta niin vain kävi, että miehellä remontti-intoa pukkaa ja mikäpä olen häntä siinä estämään. Tänään kahlimme pitkin kaupunkia remppaamme erinäisiä tarvikkeita. Kotiin tultuamme oli ystäväni käynyt teippaamassa kaakeliehdotuksia postilootaamme. Nauroin ääneen. Heiltä kun löytyy näitä useampi kasa, miehensä kun tehnyt työkseen usseemman kylppärirempan ja kaikki jämäkaakelit majailevat heidän kellarissa. Ehkä kuitenkin mustaa. Sorry ystäväiseni, mutta kiitos kuitenkin.

Ja osaatteko arvata, mikä on remontin kohteemme?

Krookuksen fanitus

Perhosia. Kärpäsiä. Mehiläisiä.

Krookuksia. Leskenlehtiä.

Arskaa.

Mittari +14C

Ekat rillimakkarat.

Kesärenkaat.

Ystäviä.

Moottoripyöriä ja avoautoja.

Kaikki ulkovaatteet mutaisiksi.

Aika sunnuntai. Tais olla kevään ekapäivä.

Vimosessa kuvassa tuntee vieläkin arskan lämmön kasvoilla.

Pääsiäisenä rentouduttiin. Nautittiin arskasta ja ruhtinaallisista kahden päivän vapaista. Kauhisteltiin pölyn määrää. Juotiin rauhassa siideri ihan tuopista jäillä ja huokailtiin, että ompa kelit.

Helmikuu -12

Tässä helmikuun kuvani. Hävettävän vähän.

Olemme sairastelleet. Ensin lapset, sitten äiti, sitten lapset ja lopulta isäkin. En muista syöneeni antibiootteja sitten yläasteen. 

Kai se on ihan hyvä asia? 

Syöty paljon jaffoja. Ovat aika juicia juuri nyt.

Pelailtu niin maan perkeleesti pelejä. Mitäpä sitä muutakaan sisällä.

Laskettu montako työvuoroa enää. Irtisanominenkin jo allekirjoitettu. Tekisi mieli kehystää moinen. Ensimmäinen irtisanoutumiseni, siihenkin meni lähemmäs 9 vuotta. Tunnen itseni vanhaksi. Paljon on jo elämässä saanut aikaiseksi, siltikin juuri nyt tällä hetkellä tuntuu siltä ettei saa yhtikäs mitään aikaiseksi. Hassu juttu.

Ihme roikkumista tämä elämä, ei voi kun kahessa narussa kerrallaan roikkua - perheessä ja työssä. Toivoisin saavani enemmän aikaiseksi. Tahoisin neuloa, valokuvata, juhlia ennen uutta työpaikkaa, vähän shoppailla ja ennenkaikkea sisustella ja suunnitella. Nähdä ystäviä, rutistaa oikein lujaa ja pyytää anteeksi saamattomuuttani.

Näillä mennään ja toivotaan pöpöjen lopullista selätystä! 

Tehdään vähän siellä, vähän täällä ja vähän tuolla.

Mukavaa loppusviikkoa!

-24

Äidin olo yhtämuikea kuin tyttärellä. Korvatulehdus ruetaan selättämään pikku hiljaa molemmilta muksuilta ja toivon mukaan nuhat rupeaisi olemaan tässä. Sen kunniaksi ulkoilua kiprakassa kelissä reilun viikon sisällä olon jälkeen.

Lisäksi maaliskuussa puhaltaa uudet tuulet. Tää kävi jokunen aika sitten työhaastattelussa ja sai peräti töitä normaaliin valittettavasti ei nyt osunut sijaan ja on onnesta sykkyrällä. <3

?jokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojoko?

mukavaa, kun on taas jotain mitä ootelle varpaita kipristellen.