Melko noloa.

Ihan hävettää katsoa, miten paljon aikaa on edellisestä kirjoituksestani. Ajassa on tapahtunut paljon ja hulinaa on ollut, mutta silti ollaan menty moisella ilmeellä. Paljon ihanaa on tapahtunut, muutama harmaa hiuskin siinä matkalla. Remontti-onnemme mm. jatkui. Punainen tapettimme vessassa karisi saumoista kokonaan lattialle. Yritimme korjata tilannetta karisuttelemalla kuviota kaikkialta, mutta saumat olivat liian selkeät. Mies repi niin innoissaan tapetin alas, ettei tapetista ole meillä kuvaakaan. Metsästimme taas sitten tapettia toukokuussa vessaan ja lopulta kun tapetin löysimme kesti siinä 3 viikkoa. Tässä kolmessa viikossa mieheni polvi leikattiin ja deadline vessan suhteen kusi. Onneksi on avulias appiukko ja tuli tapetoimaan ja listottamaan vessan loppuun. Eikun sähkömiehelle soittelemaan, että hah, oispas valmista. Kas kummaa olikin juuri sinä päivänä jäänyt lomalle. Eihän siinä voinut kuin nauraa. Mutta älkääs huoliko, jo palaa vessassamme valo ja valmiilta se jo näyttää.

Ja remontoinnista vielä sen verran, että talostamme tehtiin juttu viereisen kunnan paikallislehteen. 

Jutun sadon voit lukua tästä. Me löydymme sivulta 17.

Puutarhassa on ollut paljon ihasteltavaa. Heisi kukki jälleen kerran komeana. Väsäsimme myös uuden kukkapenkin. Kesti siinäkin hetki. Äitienpäivänä äitini kukkapenkistä nappaamani pistokkaat rehottivat ruukuissaan jo aikalailla. Sanotaanko näin, 

että päivänkakkara melkein jo kukki.

Minulla oli kesälomakin viikkoa ennen juhannusta, ajoitettu juuri miehen polvileikkauksen jälkeen. Hurjat kaksi päivää+3vptä. Lomalta se tuntuikin. Sen jälkeen lapset olivat hetken hoidossa ja sitten ovatkin miehen kanssa kotona elokuuhun asti. Sairasloma kun on melekosen pitkä. 

Juhannuksena suuntasimme perinteisesti appivanhempieni mökille. Kelit olivat todella suotuisat.

Lapset lotrasivat 18-asteisessa vedessä minkä jaksoivat. Aikuiset katselivat vain vierestä. Pelkkä varpaan kastelukin tuotti moisen, että huusin sisäisesti. Vanhuus vissiin jo iskenyt.

Järkkäriin emme ole vieläkään hommanneet uutta muistikorttia. Sen sijaan ostimme kätevämmän digipokkarin. Työkiireiden takia en ole paljoa kameraan tarttunut. En osaa kuvata ilman "kurkistusreikää". Jahka jaksaisi käydä sen muistikortin niin pääsisi tämäkin kuvailemaan.

Loppuun vielä hyvät kesäntoivotukset kera maailman 

kolmannen ihmeen- ensimmäinen onnistunut lettu!

Toivotaan lämpimämpiä kelejä!

Helmikuu -12

Tässä helmikuun kuvani. Hävettävän vähän.

Olemme sairastelleet. Ensin lapset, sitten äiti, sitten lapset ja lopulta isäkin. En muista syöneeni antibiootteja sitten yläasteen. 

Kai se on ihan hyvä asia? 

Syöty paljon jaffoja. Ovat aika juicia juuri nyt.

Pelailtu niin maan perkeleesti pelejä. Mitäpä sitä muutakaan sisällä.

Laskettu montako työvuoroa enää. Irtisanominenkin jo allekirjoitettu. Tekisi mieli kehystää moinen. Ensimmäinen irtisanoutumiseni, siihenkin meni lähemmäs 9 vuotta. Tunnen itseni vanhaksi. Paljon on jo elämässä saanut aikaiseksi, siltikin juuri nyt tällä hetkellä tuntuu siltä ettei saa yhtikäs mitään aikaiseksi. Hassu juttu.

Ihme roikkumista tämä elämä, ei voi kun kahessa narussa kerrallaan roikkua - perheessä ja työssä. Toivoisin saavani enemmän aikaiseksi. Tahoisin neuloa, valokuvata, juhlia ennen uutta työpaikkaa, vähän shoppailla ja ennenkaikkea sisustella ja suunnitella. Nähdä ystäviä, rutistaa oikein lujaa ja pyytää anteeksi saamattomuuttani.

Näillä mennään ja toivotaan pöpöjen lopullista selätystä! 

Tehdään vähän siellä, vähän täällä ja vähän tuolla.

Mukavaa loppusviikkoa!

-24

Äidin olo yhtämuikea kuin tyttärellä. Korvatulehdus ruetaan selättämään pikku hiljaa molemmilta muksuilta ja toivon mukaan nuhat rupeaisi olemaan tässä. Sen kunniaksi ulkoilua kiprakassa kelissä reilun viikon sisällä olon jälkeen.

Lisäksi maaliskuussa puhaltaa uudet tuulet. Tää kävi jokunen aika sitten työhaastattelussa ja sai peräti töitä normaaliin valittettavasti ei nyt osunut sijaan ja on onnesta sykkyrällä. <3

?jokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojokojoko?

mukavaa, kun on taas jotain mitä ootelle varpaita kipristellen.

Olemme viime aikoina viimeistelleet yläkertaa. Asetelleet viimeisiä tauluja ja naulakoita ja muita paikoilleen. Naatiskelleet siellä olosta. Kelpo paikka on nukkua!

Tilasin lasten makuuhuoneeseen jo viime syksynä mahtavia jaffa-julsiteita. Olivathan ne mukavasti -20%. Suunnitelmissa oli laittaa niitä tämän kirjakaapin päälle kaksi kappaletta. Julisteet tulivat ja taannoin ikean reissulta nappasin julisteille kehykset. Varmistin vielä kaupan nettisivuilta julisteiden koon jotta tulee sopivat kehykset. Kun koitti se päivä, että julisteita päästiin laittamaan kehyksiin totesimme, etteivät ne sovikkaan. Pikainen mittaus ja julisteet olivatkin netissä ilmoitetun 50x70 sijaan 70x100. Ohops. Taannoin appivanhemmat kävivät Kuopiossa ja toivat tuliaiksi julisteille sopivat kehykset. Vihdoin saatiin jaffat seinälle! Toinen valitettavasti vain meni olohuoneeseen julisteiden ollessa hieman isommat mitä piti. 

Hymähdän muuten joka kerta yllä olevaa kuvaa katsoessani. Sen verta tiukka katse on keltaisella birdsilla.

Lapset ovat viihtyneet ylhäällä loistavasti. Yläkertaan muuton jälkeen lapsemme menevät kiltisti yhtäaikaa nukkumaan luettuamme ensin sadun ja sen jälkeen saavat vielä kuunnella satu-cd:tä. Poissa ovat ravaukset, poissa ovat vuorotellen nukkumaanlaitot, poissa ovat itkut ja kikatukset. Pisteenä ii:n päälle poikakin näyttää luopuneen aamuyön hiippailuista äidin ja isän viereen.

VOI POJAT!

Eräs iltapala keskustelu

O: "Miten se mehu osaa tulla pois mahasta, 

kun siellä on niin pimeää?"

Allkirjoittanut: "Sillä mehulla on semmoinen reitti, 

jota pitkin se kulkee."

S: "No mites se kakka näkee tulla ulos?"

P: "Jos sillä on taskulamppu?"

S: "No eikä oo! Ei sillä kakalla ole käsiä!"

Kaikkea kanssa

Täällä on ihmetelty meidän kolme vuotiaan uhmaa. Tässä taannoin nahisteltiin päiväunista 1 ½h ajan ja juuri kun olin luovuttamassa ja menin katsomaan tilannetta, oli herra päättänyt nukahtaa lasten huoneen lattialle. Päiväkodissakin on kuulemma vähän hoitotädeille tuittuiltu. Mikä minusta on vallan ihanaa, minusta se kertoo vain siitä, että hyvin on hoitoon sopeutunut.

Täällä on ahisteltu siitä, kun tuntuu ettei aika riitä mihinkään, mutta kuitenkin saa paljon aikaiseksi. Joulu alkaa olla jo ajatuksissa, sysää jo emännän ajatukset remontista. Enää ei ehkä haittaakkaan vaikkei yläkertaan jouluksi päästä. Kaikki ajallaan. 

Eilen neuloin itselleni pipon, sain aikaiseksi. Tuli liian paksu ja iso - harmitti.

Mutta kyllä se tästä, hulinalla mennään ja koitetaan nauttia. Lunta odotellessa!

MymmeliMyy kirjoitti... 

Osallistun kahdella arvalla, 

ja palkinto nro 1 kiiluu silmissäni ;) 

 

Anna kirjoitti... 

Minäkin osallistun kahdella arvalla,

mutta tietenkin palkinnon nro. 2 arvontaan. 

 

 

Arvonta on suoritettua ja kovasti onnea voittajille! Mymmelimyyn osoitteen jo tiedänkin, mutta Anna mäkituvasta laittaisitkö minulle sähköpostia? huuuhtala@gmail.com

Kuluneella viikolla

- ollaan peruuttu reissu ja vähän sairasteltu

- nautittu ystävistä

- nähtyä valoa remontin suhteen

- nypitty ainakin 500 naulaa yläkerran aulan lattiasta

- oltu töissä

- saunottu

- jännitetty päiväkodin uimapäivää

- rakastuneet uudelleen

- iloittu perheestämme

- vähän neulottu

- oltu kiitollisia siitä, mitä meillä on

- ja lopuksi kuluneen viikon kruunaa kiljaisu läheisen kierrätyskeskuksen ota tästä-laarin ääressä. Tarviaako edes ääneen sanoa, mitä sieltä löysin?

Kaiken kaikkiaan loistava viikko takana!

Pyllevä

"Äiti tiedätkö mikä on pyllevä?" 

"No en kyllä tiedä"

"Se on henkilö, jolla on iso pyöreä ja leveä pylly!"

Älkää antako kuvien hämätä, todellisuudessa lapseni 

tappelivat, itkivät ja 

juoksivat eri suuntiin joka 50 metrin välein.