Helmikuu -12

Tässä helmikuun kuvani. Hävettävän vähän.

Olemme sairastelleet. Ensin lapset, sitten äiti, sitten lapset ja lopulta isäkin. En muista syöneeni antibiootteja sitten yläasteen. 

Kai se on ihan hyvä asia? 

Syöty paljon jaffoja. Ovat aika juicia juuri nyt.

Pelailtu niin maan perkeleesti pelejä. Mitäpä sitä muutakaan sisällä.

Laskettu montako työvuoroa enää. Irtisanominenkin jo allekirjoitettu. Tekisi mieli kehystää moinen. Ensimmäinen irtisanoutumiseni, siihenkin meni lähemmäs 9 vuotta. Tunnen itseni vanhaksi. Paljon on jo elämässä saanut aikaiseksi, siltikin juuri nyt tällä hetkellä tuntuu siltä ettei saa yhtikäs mitään aikaiseksi. Hassu juttu.

Ihme roikkumista tämä elämä, ei voi kun kahessa narussa kerrallaan roikkua - perheessä ja työssä. Toivoisin saavani enemmän aikaiseksi. Tahoisin neuloa, valokuvata, juhlia ennen uutta työpaikkaa, vähän shoppailla ja ennenkaikkea sisustella ja suunnitella. Nähdä ystäviä, rutistaa oikein lujaa ja pyytää anteeksi saamattomuuttani.

Näillä mennään ja toivotaan pöpöjen lopullista selätystä! 

Tehdään vähän siellä, vähän täällä ja vähän tuolla.

Mukavaa loppusviikkoa!