Heippa, täällä ollaan elossa ja hyvin voivana ja aikas onnellisenakin. Melkoinen on ollut vuosi, hulinata riittänyt ja vähän harmittaa, miten huonolle kontille bloggaaminen on jäänyt. Tänä syksynä minuun on iskenyt valtaisa villasukkainspiraatio ja sitä myöten myös pieni bloggaamisen intokin on herännyt. Mutta mitä tähän vuoteen on mahtunut? Minulla on työnpuolesta käynyt hyvä onni, löysin vähänkuin vahingon kautta homman, josta tykkään aivan valtavasti. Toki on päiviä, kun tekisi mieli lyödä päätä seinään, mutta työkaverit ja yleisesti koko työ vaatekaupassa ja visuaalisena markkinoijana on tuonut elämääni suurta mielihyvää, itsevarmuutta ja onnistumisen iloa. Mikä sen parempaa kuin työpaikka johon on oikeasti kiva mennä ja josta välittää.
Työkavereiden ihanuudesta vielä on kehuttava sen verran, että pääsin firman sisäiseen koulutukseen ja valmistuin helmikuussa visuaaliseksi markkinoijaksi, sain siis ihan tutkinnon työlleni. Opettajamme oli laittanut luokan myymäläpäälliköille viestiä, että pitäisikö järjestää pullakahvit uusien "veeämmien" kunniaksi myymälässä. Noh, pullakahvithan oli ja vähän muutakin. Olin tipahtaa perseelleni, kun tulin seuraavan kerran töihin ja näin, mitä kahvihuoneeseen oli ilmestynyt (kuva alla). Kyllä on mahtava porukka töissä, ei voi olla kuin kiitollinen!
Kun kahvihuoneen shokista oli selvitty, oli aika seuraavan jymypaukun. Olemme jo useamman vuoden ajan käyneet välillä keskustelua naimisiin menosta. Yhteisiä vuosia on kertynyt jo yli yhdeksän ja niihin on mahtunut lapset, neljä muuttoa ja mikä parasta; pitkäaikaisen haaveen oman talon kunnostusta ja hoitoa. Naimisiin meno siis on aina vähän unohtunut joka välissä. Kevättalvena sain sitten viestiä, että mentäisiinkö nyt naimisiin? Hekottelin töistä lähtiessä työkaverille, että katoppa mitä sain ja työkaveri siihen heti kalenteria kaivamaan, että katotaanpas, mikä viikonloppu olisi hänelle sopiva, että juhliin pääsisi. Heitimme päiväksi 30.8. ja siitä alkoi suunnittelu. Tässä kohtaa minua harmittaa blogitauon pito, koska olisi ollut ihanaa suunnitteluita kirjata tänne ylös.
Sain kaasoiltani toukokuusta lähtien milloin mitäkin postia ja pelottelukirjeitä polttareiden suhteen. Polttarit olivat lopulta heinäkuun lopussa ja ne oli kivasti järjestetty.
Ikimuistoinen päivä oli sekin!
Hääkakun koriste.
Tämä sai morsmaikossa useasti vedet silmistä purskauttavia naurunremakoita sulhasen näyttäessä
vanhalta kunnon 7up -pojalta.
Hääpäivä meni hyvin, kaikki sujui soljuvasti, tunnelma oli rento ja kotoisa, papista lähtien. Kaikki meni kuten toivottiinkin ja päivästä jäi lämpöisät muistot. Kyllä kannatti, vaikka olikin melkoinen vaiva. En tosin voi kieltää, että kivahan niitä juhlia oli suunnitella.
Villasukka-inspiraatio.
Näistä se lähti. Löysin kirjahyllyn perukoilta päättelemättömät sukat, jotka olin tehnyt jo tovi sitten ja joiden olemassaolon olen vallan unohtanut. Näistä sukista minulle on iskenyt villasukka-inspiraatio ja sukkia on tullut neulottua kiitettävä määrä. Palaan siihen millaisia sukkia on syntynyt sitten joulun jälkeen, koska suurin osa menee pukinkonttiin.
Lisäksi mieheni sai tikistettyä kellarirempan aika mallikkaalle loppusuoralle. Siitä lisää remppablogin puolella. Sinne pääset tästä.
Vuoteen on myös mahtunut läheisten sairastumisia, naimisiinmenoja, kihlautumisia, vauvoja on tullut ja yhdestä jopa tuli kummitypykin. Hän on aika valloittava. Kerrassaan mukava vuosi! Nyt voi rueta pikkuhiljaa laittelemaan joulua ja jospa siitä saisin muutaman kuvan tännekin puolelle.
