Joulun ajan neulomukset

Hyvä tällätavalla helmikuun puolivälissä kertoilla, 

että mitä tuli jouluna lahjaksi tehtyä. 

Muutama muukin pakettiin eksyi, 

mutta tässä kolme suosikkiani,

parit villasukat ja yhet säärystimet:

 

Melekonen vuosi!

 Heippa, täällä ollaan elossa ja hyvin voivana ja aikas onnellisenakin.  Melkoinen on ollut vuosi, hulinata riittänyt ja vähän harmittaa, miten huonolle kontille bloggaaminen on jäänyt. Tänä syksynä minuun on iskenyt valtaisa villasukkainspiraatio ja sitä myöten myös pieni bloggaamisen intokin on herännyt. Mutta mitä tähän vuoteen on mahtunut? Minulla on työnpuolesta käynyt hyvä onni, löysin vähänkuin vahingon kautta homman, josta tykkään aivan valtavasti. Toki on päiviä, kun tekisi mieli lyödä päätä seinään, mutta työkaverit ja yleisesti koko työ vaatekaupassa ja visuaalisena markkinoijana on tuonut elämääni suurta mielihyvää, itsevarmuutta ja onnistumisen iloa. Mikä sen parempaa kuin työpaikka johon on oikeasti kiva mennä ja josta välittää. 

Työkavereiden ihanuudesta vielä on kehuttava sen verran, että pääsin firman sisäiseen koulutukseen ja valmistuin helmikuussa visuaaliseksi markkinoijaksi, sain siis ihan tutkinnon työlleni. Opettajamme oli laittanut luokan myymäläpäälliköille viestiä, että pitäisikö järjestää pullakahvit uusien "veeämmien" kunniaksi myymälässä. Noh, pullakahvithan oli ja vähän muutakin. Olin tipahtaa perseelleni, kun tulin seuraavan kerran töihin ja näin, mitä kahvihuoneeseen oli ilmestynyt (kuva alla). Kyllä on mahtava porukka töissä, ei voi olla kuin kiitollinen!

Kun kahvihuoneen shokista oli selvitty, oli aika seuraavan jymypaukun. Olemme jo useamman vuoden ajan käyneet välillä keskustelua naimisiin menosta. Yhteisiä vuosia on kertynyt jo yli yhdeksän ja niihin on mahtunut lapset, neljä muuttoa ja mikä parasta; pitkäaikaisen haaveen oman talon kunnostusta ja hoitoa. Naimisiin meno siis on aina vähän unohtunut joka välissä. Kevättalvena sain sitten viestiä, että mentäisiinkö nyt naimisiin? Hekottelin töistä lähtiessä työkaverille, että katoppa mitä sain ja työkaveri siihen heti kalenteria kaivamaan, että katotaanpas, mikä viikonloppu olisi hänelle sopiva, että juhliin pääsisi. Heitimme päiväksi 30.8. ja siitä alkoi suunnittelu. Tässä kohtaa minua harmittaa blogitauon pito, koska olisi ollut ihanaa suunnitteluita kirjata tänne ylös.

Sain kaasoiltani toukokuusta lähtien milloin mitäkin postia ja pelottelukirjeitä polttareiden suhteen. Polttarit olivat lopulta heinäkuun lopussa ja ne oli kivasti järjestetty. 

Ikimuistoinen päivä oli sekin!

 

Hääkakun koriste. 

Tämä sai morsmaikossa useasti vedet silmistä purskauttavia naurunremakoita sulhasen näyttäessä 

vanhalta kunnon 7up -pojalta.

Hääpäivä meni hyvin, kaikki sujui soljuvasti, tunnelma oli rento ja kotoisa, papista lähtien. Kaikki meni kuten toivottiinkin ja päivästä jäi lämpöisät muistot. Kyllä kannatti, vaikka olikin melkoinen vaiva. En tosin voi kieltää, että kivahan niitä juhlia oli suunnitella.

Villasukka-inspiraatio. 

Näistä se lähti. Löysin kirjahyllyn perukoilta päättelemättömät sukat, jotka olin tehnyt jo tovi sitten ja joiden olemassaolon olen vallan unohtanut. Näistä sukista minulle on iskenyt villasukka-inspiraatio ja sukkia on tullut neulottua kiitettävä määrä. Palaan siihen millaisia sukkia on syntynyt sitten joulun jälkeen, koska suurin osa menee pukinkonttiin.

Lisäksi mieheni sai tikistettyä kellarirempan aika mallikkaalle loppusuoralle. Siitä lisää remppablogin puolella. Sinne pääset tästä.

Vuoteen on myös mahtunut läheisten sairastumisia, naimisiinmenoja, kihlautumisia, vauvoja on tullut ja yhdestä jopa tuli kummitypykin. Hän on aika valloittava. Kerrassaan mukava vuosi! Nyt voi rueta pikkuhiljaa laittelemaan joulua ja jospa siitä saisin muutaman kuvan tännekin puolelle. 

Sekamelska

Senkki läheisestä kierrätuskeskuksesta. Taisi olla 25 vai 35e? Vai peräti 32e? 

En muista enää, kun kannettiin jo jokunen aika sitten kotia.

(yläkerta ihanasti täynnä remonttisotkua)

Muokattu kukkapenkki yläkerran ikkunasta nähtynä. Halapaa oli. Tiilet kivikaatopaikalta, laatia oli jo valmiina. Kukkapenkki maksoi vain parit pussilliset krookuksia, pari säkkiä multaa ja pohjalle levitettiin rikkakasvin estot. Innolla keväätä ootellessa, miten lähtee. Ja nyt tervetuloa lumi, kun eilen saatiin haravoitua piha.

Eilen tein tytön lapasen valmiiksi. Typykkä sai valita itse värinsä ja aika kivat niistä tulikin. 

Pojalle tahtoisin kanssa neuloa, mutta on tää aika nykysin aika kortilla töihin paluun jälkeen.

Tästä tuli aika tympeä -vai mitä? 

Kuvatuttaa, muttei kirjotuta. Lapsilla menossa joku kausi, ei saa kuvata. Kauhea huuto alkaa, jos kaivaa kameraa. Aika esine-kuva pitoista siis.

Arvonta jatkuu vielä sunnuntaihin asti. 

Käyhän osallistumassa tästä.

Loma starttasi

Eilen alkoi loma. Ennen lomaa eräs arska-ilta lasten uidessa isäntä naputteli leikkimökin huopakaton valmiiksi. Taas yksi projekti valmiina.

Viikonloppu meni mukavasti kahtena iltana saunoessa ystävien kanssa. Sunnuntaina suuntasimme vanhemmilleni ja juhlimme ennätyskorkealla mansikkakakulla Saimin nimipäiviä. Kävimme myös kylän kesäkirpparilla, josta mukaan eksyi pelastusliivit 2 euron hintaan ja koroke istuin vitosella. Otto halusi testata istuinta heti mansikan haku matkalla. Porukoilta eksyi mukaan 10kg mansikkaa, metsästä viisi litraa mustikoita, mummoltani perinönä luvatut lampunvarjostimet, mummon ja papan vanha pihakeinun runko ja heinäseipäitä, joista tarkoitus rakentaa vatuille tuet.

Eilen tyhjensimme lasten huoneen ja remontti alkoi. Alkuperäinen omistaja oli vissiin ennakoinut tulevaa, kun tapetin alta löytyi ihan teksti, mistä aloittaa.

Villasukat valmistuivat d-vitamiini putelin kanssa vietäviksi Oton kummipariskunnan uudelle tulokkaalle.

Aika hyvin käynnistynyt loma.

Psst. Kävin tänään myös töissä huhuilemassa. Minulla on peräti 24 lomapäivää käyttämättä. Niinpä syyskuussa aloitan työt mukavasti lomalla. Kyllä kelepoo!

Pipoa ja Puolukkaa

Neuloin tässä jokunen aika sitten itselleni pipon. Kokeilin ekaa kertaa tehdä ihan sukkapuikoilla pipon. Edellinen keltainen piponi on vähän liian löysä, joten vähensin silmukoita. Tulikin liian kireä.

Äh!

No jospa Otto tykkäisi ja pitäisi ja sopisi. Hieman on kireä Otollekin, nää tosin löystyy aina käytössä.

 "En tykkää" ja heitti lattialle.

Äh.

Tänään siskoni synttäreitä vietetään. Saapuivat Lahdesta kyläilemään porukoilleni ja lupasin äitilleni hoitaa kakkupuolen. Puolukka-piirasta Kinuskikissan tapaan. Keitin kondensoidun maidon jo eilen ja kakku kasaantui nopeaan - meni alle puoli tuntia lasten kera. Yksin jos olisin saanut tehtyä, alle 20minuuttia olisi riittänyt. Nopea vierasvara siis. Pitää illalla kommentoida, miltä maistui. Jos puolukasta ei tykkää voi käyttää mitä marjoja tahansa.

Piirakan kuvaa katsellessa on ihan sellainen olo, kuin olisin hyppytornista hypännyt piirakkaan. 

Hassu kulma kuvassa.

Remontissa hilajaisempi vaihe meneillään. Lapset tykkäävät kovasti maalata, tunti kerrallaan. Lapset maalaa seiniä ja hyllylevyjä ja äiti saa siinä ajassa aina sipaistua kerroksen maalia kaapin sisukseen. Kyllä se siitä, hiljalleen.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, sanotaan. Neulojalla ei ole ehjiä villasukkia. Siispä pikaiset villasukat. Olen saanut useasti valituksia kylmistä varpaistani... miksiköhän? 

Tai että villasukkani ovat kuin Röllillä. 

Ei oikein tullut kivat, liikaa silmukoita. Löpsöttäävät. Ehkä neulon joku päivä uudet, nämä menköönsä pahimpaan tarpeeseen.

Oransseja pussilakanoita ja vihreät villakangas verhot. 50snt/kpl 

Psst. Tervetuloa uusille lukijoille, ilahduttaa kovasti!

BubblePopElectric

Vihdoin sain itsestäni kiinni tehdä peukalot ja päätellä lapaset. 

Nyt on BubblePopElectric-setti koossa. :)