Miehen loma loppui ja sade alkoi.
Onneksi päivää lieventämässä oli valtaisa tyynymeri keskellä olohuonetta, pomppulinna, mummon tuomat herneet, pikkulegot, domino-keksit ja pienet vauvat, joilla oli aivan kaamea mahatauti.
Ensi tiistaina päiväkotiin tutustumaan. Seisoo koko ajan taka-alalla, kuin mustana varjona se ensikuun töihin meno. Ei se töissä olo, vaan ne hoitoon viemiset ja töihin ehtimiset. Itse kun en ole koskaan tarhaa päässyt kokeilemaan. Tyydyn vain kuuntelemaan, kun mies pitelee lapsia sylissä ja kertoo, kuinka syödään aamupala siellä ja kuinka kaikki lapset nukkuvat samassa huoneessa, kuinka sieltä saa hyviä ystäviä ja kotona ollaan karkkipäivä ja lepopäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti