Eilen illalla kirjoiteltiin joulupukille. Lelulehdet selattiin läpi ja molemmat saivat valita neljä mieluisinta lahjaa (julma äiti). Pakko oli rajoittaa, koska muuten olisikin mennyt kaikki lelulehdet listalle. Saimi halusi kysyä pukilta, että miksi se aina tuo lahjoja. Jää arvaukseksi tuleeko pukki käymään ja muistaako vastata Saimin kysymykseen. Laitoimme kirjeet joulusukkaan ja sukan ripustimme lumipallopensaaseen ulos roikkumaan. Aamulla kauhea ryntäys pihalle, olivatko kirjeet hävinneet. Oliko se tonttu ne jo vienyt ja ovatko ne jo matkalla joulupukille. Sukasta löytyi muumitikkarit ja kirjeet olivat kadonneet. Voi sitä kummastusta, että miten se tonttu tiesi että juuri niiskuneiti tikkari on Saimin suosikki!
On se vaan mahtavaa katsella lapsen riemua ja jännitystä. Itsekin elää vahvasti siinä mukana, enää viikko joulukuuhun ja sitten saa luvan kanssa rueta kotia koristamaan. Pihakuusi sai eilen valonsa, mutten muistanut kuvaa ottaa.
Viime vuonna kuistin ikkunoita koristi leikkaamani lumihiutaleet, mutta tänä vuonna taidamme käydä ostamassa vain valot kiertämään ikkunaan ja nautimme ihan luonnon omista jäähiutaleista. Kylmä lasikuistimme ei paljoa käytössä ole, mutta on se vain kaunis talvella, kun ikkunat ovat jäässä.
Puikot ovat olleet ahkerassa käytössä. Tässä itselle muistutukseksi kuvioita ja väriyhdistelmiä, monista haluaisin itsellenikin, mutta niitä joutaa neulomaan sitten joulun jälkeen. Yritin ottaa sellaisia kuvia, ettei näistä arvaa mitkä ovat mitäkin. Etten liikaa paljastu tästä tonttuilusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti