Hypisteltyäni Kiukkuiidan tekemää takkia on minua hotsittanut ommella. Tänään sitten tuumasta toimeen ja ottobresta nro 6/09 kaivelin pyjamahousujen kaavat kokoa 92cm. Ja ompelin housut jossa lahkeen resorit ovat ylläripylläri taas ihan viturallaan ja poikakin tykkäsi housuista todella paljon ja vielä enemmän tykkäsi kun yritin kuvata häntä housut jalassa. Pyh ja pah. Housujen kangas on vanha kirppislöytö pala, jota jäi vielä.
Sitten alkoi kitinä. "Miksen minä saa ikinä mitään? Aina vaan Otolle tehdään ja mulle ei koskaan mitään!" Pakkohan se oli sitten surauttaa Saimillekin jotain. Kirpparilta löytämästäni Lasten Vaatteita -kirjasta napparin shortsien kaavan koossa 110. Pala vanhaa tyynyliinaa säpäleiksi. Tyttö tykkäsi ja halusi samaten jalkaan. Niin paljon hotsitti ommella ettei mitään tullut silitettyä. Hotsitti ompelijaa rupesi jossain vaiheessa taas ärsyttämään osaamattomuus ja se ettei tajua ohjeista hölkäsenpöläystä. Ja että ompelukoneen säädöt ovat mitä ovat ja en saa niitä kivemmiksi. Onnistuisi joskus edes tuurilla.
Päivän saldo:
E I H O T S I T A E N Ä Ä O M M E L L A .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti