Naistenpäivä

Joskus aina pohdin, missä olisin ja mitä tekisin jos minulla ei olisi Perttua tai lapsia. Tai jos ei Pertun kanssa oltaisikaan tykästytty toisiimme.

En siksi että kaipaisin yksin eloa vaan siksi, että osaisin arvostaa vielä enemmän tätä, mitä meillä nyt on.

Ei ne ole itsestäänselvyyksiä. 

Vaan lahjoja, elämän pieniä timantteja.

 Salaa toivon, kumpa ette kasvaisikaan.

Pysyisitte viattomina.

Saisitte aina kysyä miksi.

Nauttisitte ihan niistä pienistäkin asioista.

Kuten tyttäreni sanoi:

"Ihan sama maistuuko se karkki hyvälle vai pahalle, koska sehän on karkkia!"

Makoisaa Naistenpäivää lukijat!

Muistakaa nauttia elämän pienistä karkeista, koska nehän on KARKKIA!