Rankka viime viikkoinen takana. Mies teloi sormensa töissä alkuviikosta, imaisi hanskan hiomakoneeseen ja palan sormea myöskin. 10 päivää sairaslomaa. Lapset olleet kummissaan ja tuntuvat rupeavan testailemaan taas rajojaan. Uhmat molemmilla pinnassa. Paljon ninnunnannannua ja nynnynnynnyä ja itkua ja tappelua. PUHAKAA SUOMEA! ÄLKÄÄ TAPELKO! ÄLKÄÄ HUUTAKO! -ovat olleet meidän viime viikon mantrat.
Perjantaina otimme päiväkotivapaata ja suuntasimme Kuopioon rautakaupoille pällistelemään kaakeleita ja lavuaareja vessaa varten. Hienoja lamppujakin oli ja minä hypistelin mattoja ja verhoja. Lapset menettivät myös HopLop-neitsyytensä. Voi sitä riemua. Ihme ja kumma palasimme kotiin mukanamme vain anopin ostamat syyskengät Otolle. Oli aika voittaja fiilis.
Lisäksi saimme muistutuksen siitä ettei kaikki elämässä olekaan niin itsestäänselvää. Mutta onneksi haavat parantuvat, vaikka arvet jäävätkin. Ja onneksi se aurinkokin paistaa sumupilven takaakin.
P.S. Töistä soitettiin eilen, luulin että minulla pärähtää viimeinen lomaviikko käyntiin, mutta hiphei, onkin vielä kaksi viikkoa ylimääräistä. 8.10. kutsuukin vasta työt.
Kaunis valo alakuvassa.
VastaaPoistaKiitos! Blogisi vaikuttaa ihanalta, vaikuttavia kuvia. Tulen tutustumaan kyllä paremmin paremmalla ajalla! :)
VastaaPoistaIhanat kuvat, ihanat elämänmakuiset sanat.
VastaaPoista