Elossa ollaan. Arki on vain ollut jotenkin hämmentävää, uutta ja pelottavaa ja ihanaa. Paljon omaa aikaa ja rauhassa oloa, joka vaatii totuttelua. Näen lapset aivan eri valossa nykyisin ja ollessani kotona, tuntuu kuin kodiltamme puuttuisi sielu. Lapset ovat kovasti tykänneet tarhassa olosta ja on ihanaa käydä puolilta päivin kaksi virnuilevaa naamaa kotia. Pusutella nukkumaan ja välipalalla kuunnella, mitä kaikkea tänään tehtiinkään. Illalla ei enää ravaamista, vaan nukahtaavat 10 minuutissa, väsyneinä päivästä.
Illat sitten vähän nahistellaan ja mennään ylikierroksilla. Ennen huusin, nykyisin kehotan ottamaan vaikka kirjan ja katselemaan sitä hetken. Keitän itselleni kupin kahvia ja selitän. Joskus tilanne menee vähän mahdottomaksi ja sitten mennään kovemmalla äänellä arestiin miettimään. Toisinaan annan olla ja keskityn johonkin aivan muuhun, kuten tuohon ihanaan jokapäiväiseen valon kajastukseen Saimin sängyssä.
Tässä on hyvä olla, tästä on hyvä jatkaa. Valmistella mieltä ajatukseen töistä ja siinä sivussa vähän myhäillä tapetoitua huonetta tai laitettuja listoja.
Tapetti näyttää hyvältä!
VastaaPoistaOma aika kuulostaapi hyvälle ja mikäs on nauttiessa, kun lapsetkin tykkäävät tarhassa olosta.
Mukavia syyspäiviä :)
Kiitos, itsekin ilakoin tapettivalikoinnista. Osui ja upposi kyllä kerralla. :) Raikkaita syyspäiviä sinne teillekin! :)
VastaaPoista