"Me ei saada ajaa yksin vielä tiellä"
Nielaisin tänään kuullessani nämä sanat tyttäreni suusta naapurien lapsien tullessa pyytämään ajelulle. Toisaalta minusta huokui ylpeys, koska muksumme pysähtyivät nätisti auton viereen eivätkä uhallakaan siirtyneet lähemmäksi tietä. Uskoovat! Jihuu! Toisaalta sydämessäni pisti, koska varmasti lapset olisivat olleet mieluissaan ajellessaan tiellä kavereiden kanssa. Mutta kun me ei asuta missään korvessa. Asutaan ihan kaupungissa ja talomme on aivan tien vieressä, joten jo pihatieltä peruuttaessakin saat rukoilla taivaalle, että kumpa nyt kukaan ei perään pukkaisi. Hankalaa, kun on eri ikäisiä lapsia ja perheissä omat säännöt. Mutta pidämme omistamme toistaiseksi kiinni. Koululainen on eri juttu kuin päiväkotilainen.
"Mutku äiti oikeesti!"
Mutku oikeesti, on ne eri juttu.
"Otto kysy nyt sinä. Kysy!"
"Äiti voidaanko me mennä naapureille leikkimään?"
Ette voi. Että mä oon natsi mutsi.

Mut niin sitä pitääkin olla. <3
VastaaPoistaT: Toinen