Eilen iloitsimme sisarpaneelista, miten voikaan parin metrin pätkä ilahduttaa niin kovin?
Isänpäivänä lahjoimme isiä muikealla aamupalalla, päiväkodissa valmistuneilla korteilla ja pikkuleivillä.
Viikonloppuna vastasimme paljon viisi vuotiaan kysymyksiin koskien kuolemaa. Poltimme valkoista kynttilää koko viikonlopun perjantaina menehtyneen mummoni muistoksi.
Nieleskelin koko viikonlopun palat kurkussani.
Lepää rauhassa mummo.
Mummoista luopuminen tuntuu pahalta vaikka kerranhan se on edessä meillä kaikilla. Voimia sinulle! Sisarpaneeli on kertakaikkiaan kaunista, meille päädyttiin ottamaan vintille sitä 32 seinäneliömetriä, luotan siihen ettei kyllästytä.
VastaaPoistaTämä oli nyt viimeinen isovanhempi, olen virallisesti mummoton ja se tekee olon aika orvoksi. Kiitos, mummo säilyy onneksi muistoissa ja valokuvissa, tutuissa tuoksuissa.
VastaaPoistaKomiat tulee vinttitiloista jos on noin runsaasti sitä, ja ainahan seinämateriaalien valinnoissa on riskinsä. Näyttääkö tää yhtä ihanalta enää viiden vuoden päästä? Mutta se riski on otettava. :)